Joukahaisesta on esitetty monenlaisia teorioita. Tein nyt pienen katsauksen siihen, mitä kansanrunoudessa itse asiassa sanotaan hänestä. Näiden faktojen pohjalta on hyvä esittää pidemmälle meneviä tulkintoja.

Alla on runonlaulajan nimi ja sen perässä tiivistelmä hänen joukahaisaiheisen runonsa sisällöstä. Joukahainen voidaan mainita muissakin runoissa, mutta nämä ovat tietääkseni ne, missä hän on keskeisessä roolissa.

Arhippa Perttunen

Väinämöinen ja Joukahainen tulevat tiellä vastakkain. Seuraa kiista kumman täytyy väistää. Joukahainen rehentelee tiedoillaan, kertoo olleensa maailmaa luomassa. Väinämöinen toteaa olleensa itse maailmaa luomassa. Väinämöinen laulaa Joukahaisen suohon kainaloita myöten. Joukahainen anoo Väinämöistä pyörtämään sanansa. Joukahainen tarjoaa Väinämöiselle jompaakumpaa kahdesta jousestaan ”toinen tarkka ammunnalta, toinen lyömäh riviä”. Väinämöinen toteaa, että hänellä on jo jousi. Joukahainen tarjoaa Väinämöiselle jompaakumpaa kahdesta oriistaan, ”toinen käymäh riviä, toinen tarkka askelelta”. Väinämöinen huomauttaa, että hänellä on jo ori. Lopulta Joukahainen tarjoaa Väinämöiselle ainoan sisarensa vaimoksi. Silloin Väinämöinen ”pyörtää pyhät sanansa”.

Joukahainen menee kotiin pahoilla mielin. Emo kysyy, mikä hänen mieltään masentaa. Joukahainen kertoo luvanneensa siskonsa ikuiselle tietäjälle ikuiseksi puolisoksi. Emo lohduttaa Joukahaista, ja kertoo, että onkin aina toivonut ”su’uksena suurta miestä, laulajata langokseni, vävykseni Väinämöistä”.

Ontrei Malinen

Sama kilpalaulantatarina, mutta hieman erilaisilla yksityiskohdilla. Väinämöinen muun muassa laulaa Joukahaisen nuolen haukaksi taivaalle. Lisäksi Joukahainen yrittää pelastaa itseään pinteestä tarjoamalla kultaa, mutta Väinämöinen toteaa olevansa jo kyllin rikas. Kiinnostava yksityiskohta on Väinämöisen muistelu maailmansynnystä, hän kertoo maailmantekijöitä olleen paikalle kolme tai seitsemän. Väinämöinen tuntuu sanovan, että hän oli paikalle myös, siis Joukahaisen ja kolmannen osapuolen (Ilmarisen?) lisäksi: ”Olin miekin miessä siellä, urohona kolmantena”.

Omat on kolkot kuokkimani
vuoret luomani kokoh
kalahauat kaivamani
Olin miekin miessä siellä,
urohona kolmentena,
seitsemäntenä urossa,
kaarta taivon kantaissa,
pieltä ilmon pistäissä,
taivoista tähittäissä,
otavaa ojentajamassa.

Simana Sissonen

Sama tarina kuin yllä. Joukahainen tarjoaa nyt Väinämöiselle lahjuksena muun muassa tervattua venettä.

Senkkane Miihkali

Tässä runossa Pohjan neidon kosinta, sampomyytti, tulen synty, maailman synty ja Joukahaisen tarina yhdistyvät yhdeksi kronologiseksi kertomukseksi maailman alkuvaiheista.

Väinämöinen lähtee kosimaan Pohjolan neitoa. Anni-tyttö pesee pyykkiä rannassa ja näkee ”kalaizen karjan”. Anni tunnistaa kalan muotoa muuttaneeksi Väinämöiseksi. Anni tiedustelee minne Väinämöinen on menossa. Väinämöinen vastaa aikovansa pyytää joutsenia Tuonen joelta. Anni syyttää häntä valehtelijaksi. Anni sanoo isänsä ja valtavanhempiensa menneen Tuonen mustalle joelle joutsenia pyytämään. Isällä on mukana suuri koira ja suuri jousi.

Edellinen voi tarkoittaa sitä, että Annin isä ja valtavanhemmat ovat kuolleet. Isä on haudattu koiran ja jousen kanssa, joten hän on mennyt ”Tuonen joutsenten ajoon”. Väinämöinen taas ei ole vainaja, joten hänellä ei ole asiaa Tuonen joelle. Väinämöinen sanoo tulleensa pyytämään lohta Tuonen joesta. Taas Anni huomauttaa, että Väinämöinen valehtelee. Hänen isänsä ja valtavanhempansa ovat sen sijaan oikeasti lähteneet pyytämään lohta Tuonen joelta.

Lopulta Väinämöinen kertoo totuuden, hän on tullut kosimaan Pohjan neitoa. Anni rientää Ilmarisen luo ja pyytää tätä takomaan hänelle vitjat ja korvarenkaat. Vastapalvelukseksi hän lupaa kertoa Ilmariselle jotain. Anni saa korunsa, ja hän kertoo Ilmariselle Väinämöisen kosioretkestä (nähtävästi tehdäkseen samaa neitoa tavoittelevan Ilmarisen mustasukkaiseksi). Ilmarinen hyppää rekeen ja ajaa pimeään Pohjolaan.

Väinämöinen on Pohjolassa. Pohjan emäntä lupaa hänelle tyttärensä, jos hän osaa valmistaa sammon. Väinämöinen kääntyy Ilmarisen puoleen, joka takoo sammon valmiiksi kolmessa päivässä. Väinämöinen loitsii Pohjolan väen uneen ja vie mukanaan sekä tyttären että sammon. Väinämöinen asettaa sammon laivaan ja lähtee merelle. Kolmantena päivänä Pohjolassa herätään. Emäntä muuttuu kokoksi ja lähtee ajamaan sammonryöstäjiä takaa.

Kokko saavuttaa veneen. Väinämöinen tai Ilmarinen hätyyttää kokkoa tulella, ”iski tulda Ilman ukko, välähytti Väinämöine”. Laiva palaa poroksi ja jumalat vajoavat mereen. Väinämöinen kelluu meressä kolme vuotta alkumaailman muotoja luoden, ”kuhu koski sori, siihi tuli soari; kuhu koski polvi, siihi tuli korko”. Sorsa munii Väinämöisen polvelle. Muna rikkoutuu ja maailma syntyy. Väinämöinen kulkee maailmassa ja kohtaa nuoren Joukahaisen. Seuraa tuttu kilpalaulanta ja Joukahainen lupaa Väinämöiselle ainoan siskonsa.

Varvana Lenttiisi

Variaatio kilpalaulutarinasta.

Lukkani Huotari Prokkonen

Väinämöinen laulaa itselleen venettä. Kolme sanaa puuttuu, joten hän lähtee hakemaan niitä ”pimiestä Pohjolasta, tarkasta Tapiolasta, Tuonen mussasta jovesta, Manalan alantehelta, vatsasta Vipusen vanhan, alta kielen Ankervoisen”. Väinämöinen matkaa Tuonen virrassa kolme päivää, miesten miekkojen teriä vältellen.

Kolmantena päivänä vastaan tulee Pohjan tytti, Turjan neito. Hän nähtävästi vartioi Tuonelan sisäänkäyntiä ja tunnistaa Väinämöisen. Väinämöinen muuttuu käärmeeksi ja ui karkuun. Sitten hän matkaa eteenpäin ”heposella hirvisellä”. Vastaan saapuu Joukahainen ja seuraa kilpalaulanta, sisaren lupaaminen ja Joukahaisen kotiinpaluu.

Väinämöinen jatkaa matkaa Tuonen jokea myöten ”selässä sinisen hirven”. Manalasta hän löytää kuolleen Vipusen, joka on muuttunut metsäiseksi mäeksi. Väinämöinen saa Vipuselta tarvittavat kolme sanaa. Hän palaa kotiin. Kotona Väinämöisen pursi itkee, koska se ei ole päässyt sotaretkille, vaan lahoaa paikoilleen. Väinämöinen lohduttaa venettä.

Väinämöinen työntää veneen vesille ja kokoaa sen toiseen laitaan neitosia ja toiseen sulhasia. Itse hän istuu veneen perään. Soutajat soutavat kolme päivää. Kolmantena päivänä vene ajautuu karille. Väinämöinen huomaa, että kari onkin jättihauki. Hän surmaa hauen ja tekee sen luista kanteleen. Väinämöinen soittaa kannelta kolme kertaa ja koko luomakunta kerääntyy kuulemaan.

On myös syytä huomata, että Simana Sissosen ja Simana Huohvanaisen laulamissa samporunoissa Joukamoinen on yksi sammonryöstäjistä.

Yksi vanha Väinämöinen
toinen seppo Ilmarinen
kolmas nuori Joukamoinen
läksi selvälle merelle,
lakialle lainehille
pitkän Pohjolan povehen,
miehen syöjien kylähän,
urohon upottajien.

Näissä maailman syntyä edeltävissä tarinoissa Joukamoinen tuntuu olevan hyvissä väleissä Väinämöisen kanssa.

Virkki nuori Joukamoinen:
”Laula, vanha Väinämöinen,
hyreksi, hyväsukunen,
Pohjolassa käytyäsi,
hyvän sammen saatuasi!”

Maailman synnyn aikajärjestys näyttää siis menevän kutakuinkin näin: kolme jumalaa, Väinämöinen, Ilmarinen ja Joukahainen ovat olemassa ennen maailman luomista. Väinämöinen on vanhin, Joukahainen nuorin. Väinämöinen kosii Pohjolan neitoa ja Ilmarinen takoo sammon naimakauppoja varten. Kaikki kolme lähtevät Väinämöisen veneellä ryöstämään sampoa Pohjolasta.

Ryöstö onnistuu, mutta paluumatkalla vene tuhoutuu. On epäselvää onko veneessä paluumatkalla muita jumalia kuin Väinämöinen. Vedessä kelluessaan Väinämöinen muovaa maailmaa liikkeilleen. Sotka munii hänen polvelleen, munan rikkoutumisesta syntyy maailma. Uudessa maailmassa Väinämöinen kohtaa Joukahaisen. Joukahainen kehuskelee ansioillaan maailman luomisessa, mutta Väinämöinen muistuttaa, että myös hän oli paikalla — ja itse asiassa hän loi suuren osan maailmaa. Väinämöinen rankaisee nuorta Joukahaista rehentelystä laulamalla hänet suohon, mutta päästää hänet pois sieltä, kun saa Joukahaisen lupaa siskonsa vaimoksi Väinämöiselle. Kotona Joukahaisen äiti lohduttaa poikaansa, sillä hän on onnellinen siitä, että Joukahaisen ja Väinämöisen hyvät suvut yhdistyvät avioliiton kautta.

Samankaltaisia artikkeleita