Suomalaisessa mytologiassa on kaksi lukua, jotka toistuvat koko ajan: kolme ja yhdeksän. Tässä muutamia myytillisesti merkittäviä runoja, joissa kolmen symboliikka toteutuu. Luonnottaria on kolme. [1] Väinämöinen tarvitsee Vipuselta venettä varten kolme ratkaisevaa luotetta. [2] Sotka munii Väinämöisen polvelle kolme munaa. [3] Maailmaa on ollut luomassa kolme uroa. [4] Kaiken lisäksi maailma koostuu kolmesta tasosta, alisesta, tästä maailmasta ja ylisestä. Luvut kolme ja yhdeksän toistuvat myös jumalten puheissa ja paikkojen kuvauksissa. Lemminkäisen virren alussa Osmotar käskee oravaa hakemaan käpyjä yhdeksän meren takaa, kolmannesta kuusipuusta. [5]

Kolminaisuus toistuu kansanperinteessäkin. Saunaan tehtiin loitsuvihta kolmihaaraisista koivunoksista, jotka kerättiin kolmen tai yhdeksän torpan alueelta. Lemmentaikoja tehtäessä vihta valmistettiin sellaisten koivujen oksista, jotka kasvoivat kolmen polun risteyksessä (Abercrombie, The Pre- and Proto-Historic Finns). Ennen uuden talon rakentamista kuljetettiin tulta kolmasti tulevan pihapiirin ympäri (Stalo, Suomalaisten jumalat). Kekrinä kierrettiin kolmasti pöydän ympäri ja toivotettiin pyhät miehet tervetulleiksi paikalle (Ahlsved, Ajastaika — Tietoja, muistoja, uskomuksia).

Yhdeksän on tietysti kolme kertaa kolme. Louhi kätkee Sammon yhdeksän lukon taakse Pohjolan kivimäkeen. [6] Loviatar synnyttää maailman yhdeksän poikaa (sairautta). [7] Kansanlääkinnässä asioita toistettiin usein kolme tai yhdeksän kertaa. Esimerkiksi ”tietäjä nouti vettä kosken kolmesta aallosta, poimii yhdeksän erilaista heinää, kolmea eri lajia”. [8] Jotain kiehtovaa on siinäkin, että naisen raskaus kestää yhdeksän kuunkiertoa.

Samankaltaisia artikkeleita