Kekrin aika on käsillä. Taivaannaula juhlii kekriä ensi viikonloppuna Vaskijärven luonnonpuistossa Yläneelle. Ajattelin siis kirjoittaa muutaman sanasen kekristä. Aihetta on käsitelty myös aiemmissa viesteissä. Pidempi kuvaus kekristä löytyy muun muassa täältä.

***

Christfried Ganander kertoo Mythogia Fennicassa kekrin olleen ”suuri ja vanhaa perua oleva juhla, jolloin iloittiin hyvästä sadosta ja korjuusta.” Kekrinä teurastettiin lammas ja se syötiin juhlaoluen sekä muun ruuan kera.

Kekrijuhlan yksi aspekti on eittämättä Kekri-nimisen haltijan muistaminen. Kekri eli Käkri oli karjan ja kotieläinten hyvinvoinnin vaalija. Agricolan sanoin: ”Käkri se liseis Carjan casvon”. Kekrinä kotieläinten olo tehtiin siis erityisen mukavaksi. Lisäksi suoritettiin eläimiä suojelevia riittejä. Gananderin mukaan tapana oli esimerkiksi kastaa linnunsiipi olueen ja sivellä sillä lehmien selkiä, laulaen samalla riittirunoa. Eläimet saivat tietysti myös herkkuja syötävikseen.

Kekrinä annettiin lehmille ja lampaille talkkunaa ja sanottiin: ”Kekri, kekri, lehmäseni!” Lampaille: ”Kekri, kekri, lamposeni!” [1]

Kekrin toinen aspekti on todellisuuksien välisen harson haurastuminen noihin aikoihin vuodenkiertoa, minkä seurauksena vainajat ja muut tuonpuoleisen väet olivat vahvasti läsnä. Monissa esikristillisissä eurooppalaisissa perinteissä peräti jumalten on ajateltu liikkuvan toisinaan ihmisten parissa ihmishahmossa. Tästä syystä ovelle ilmestynyttä vaeltavaa muukalaista piti aina kohdella kunnioittavasti. Tämä on omaa teoriaani, mutta uskoisin itämerensuomalaisilla olleen vastaavia käsityksiä. Kristillisellä ajalla kiertelevistä jumalista tuli kansan suussa kristillisiä pyhimyksiä, pyhiä miehiä.

Himmeli

Ganander kertookin, että kekrin jälkeistä päivää kutsuttiin Sielujen-päiwäksi. Silloin ”lämmitetään sauna sekä tehdään vihdat ja valmistetaan kylpyvesi niille pyhille miehille, joiden uskotaan tulevan kylpemään”. Sielujen päivänä lisäksi juotiin runsaasti ja kierreltiin taloissa. Samantapaisia perinteitä on esimerkiksi Italiassa, missä jokin alkujaan uskonnollinen rituaali on aikojen kuluessa ja alkuperäisen merkityksen hämärtyessä turmeltunut pelkäksi karnevaaliksi.

”Keyri on nyt lehmosein, Näin nyt vallat vaatii!” Oli muuan kekrinä kulkeva kerjäläinen sanonut, kun ei talosta ollut mitään annettu ja oli mennyt navettaan ja sivaltanut lehmän reidestä kappaleen. [2]

Häristä sen verran, että Gananderin mukaan Pohjois-Pohjanmaalla kekriä on todellakin sanottu Sonnin peijaisiksi eli hautajaispidoiksi. Yksi esimerkki kotoisesta pakanallis-kristillisestä häränpalvonnasta on kuuluisa Mantsinsaaren härkäuhri, jossa profeetta Eliaan palvonta ja pakanalliset vaikutteet yhdistyivät kiehtovalla tavalla. Lisää tietoa härkäuhrista täällä. Härän tähtikuvion yhteys kekriin on selvittämättä, mutta ainakin Otavan tähtikuvio on juhlaan liitety. Heinävedellä on sanottu Otavasta ”Köyrinä keskeej, jouluna pois männöö”, millä tarkoitettiin, että kekrinä Otavan keskiosa on ihmisen pään päällä, jouluna taas häntä. [3]

***

Hyvää kekrin aikaa kaikille lukijoille!

Samankaltaisia artikkeleita