Perinteentuntija Timo Kuisma kirjoittaa jumi-sanasta uusimmassa Helsingin Sanomain kuukausiliitteessä. Kuisman sanojen muinaisista merkityksistä kertova Kissa pöydällä -palsta sisältää muuten useimmiten oivaa tietoa pakanallisista käsityksistä. Hupaisan tästä kirjoituksesta tekee se, että Kuisman eräs sanavalinta (lihavoituna) liippaa hyvin lähteltä suomenusko-sanaa. 😉

Olla jumissa

Kun jokin on jumissa, pyörät eivät pyöri, rattaissa on kapula. Liikenne voi olla jumissa, niskat voivat olla jumissa, lainvalmistelu voi olla jumissa.

Mitä on tuo haitallinen jumi? Kun Kustaa Vilkuna selosti keskipohjalaista ”jumissa makuuta” tai ”jumihäitä”, hän heränneen mielen puhtaudella korosti tavan esiaviollista puhtautta: Suurtanssien jälkeisenä yönä kymmenet tyttö-poikaparit makasivat ison pirtin lattialla oljilla. He saivat pitää kiinni toisistaan, mutta kaikki muu liike oli kiellettyä. Kontrolloivina silminä olivat toiset parit. Tällä tavoin saatettiin uusia pareja yhteen ja seurustelun alkuun.

Vilkuna kiistää, että tavalla olisi jotain tekemistä oletetun muinaisen Jumi-nimisen hedelmällisyyden ja naimaonnen jumalan kanssa. Vielä vahvemmin hän torjuu sen, että jumissa makuulla olisi jossain päin Suomea ollut merkitys ”liikkumaton yhdyntä”. Tämä on sikäli outoa, että jo Latviassa kansanomaisiin jumaliin kuuluu Jumis, maanviljelyn ja hedelmällisyyden jumaluus, jota kuvaa miehen ja naisen kaksoispatsas. Yleensä Vilkuna kyllä ulotti kansatieteelliset vertailunsa Baltiaan.

Me jälkipolvien uteliaat sen sijaan voimme kirjata tähän norjalaisten saagojen maininnan bjarmien jumaluudesta Jomalista, joka oli puusta veistetty, kulta- ja hopea-aartein koristeltu patsas. Hantien [oikeasti saamelaisten -Alho huom.] jumala Jubmel on sekin puupatsas, jossain määrin falloksen muotoinen. Usein tähän yhteyteen kirjataan ahvenanmaalainen kunta Jomala. Se kannattaa kirjata, koska saarimaakunnan ensimmäiset asukkaat olivat kieleltään suomensukuisia.

Ensimmäistä ristiretkeä kuvaavassa piispa Henrikin sarkofagin kuvassa ruotsalaiset joukot purjehtivat Suomeen, jonka rannalta silmä poimii monenlaista outoa, mm. toteemipaalujen kaltaisia patsaita. Voisivatko ne olla ”jumeja”? Jollakin tavoinhan kuvan teettänyt katolinen kirkko halusi havainnollistaa vanhaa suomalaisuskoa.

Viitattakoon tässä kohtaa todisteeksi sanontaan ”Seisoo kuin puujumala”, jota käytetään pökkelömäisestä, tekopyhästä ja hiukan narsistisesta ihmisestä. Se ei tarkoita pyhimyspatsasta kirkossa tai vaivaisukkoa kirkon edustalla, vaan jotain paljon vanhempaa. Tällaisia vanhoja patsas-jumalia olivat esimerkiksi lohikoskien kalajumalat, niin sanotut keripäät. Haapavedeltä on tallennettu tieto siitä, että vielä 1800-luvulla jossakin talossa uhrattiin puujumalalle. Myös Puumalan nimi selitetään keskeisen niemen Puujumalasta johtavaksi.

Sana ”jumala” olisi kaikkein yksinkertaisimmillaan selitettynä ”paikka, jossa on jumeja eli palvottuja patsaita”. Tai, ainakin alkujaan, tuo kaksirunkoinen liikkumatonta yhdyntää kuvaava Jumis-patsas. Pyhän paikan nimi ”Jumala” olisi kuitenkin säilynyt ja kohdentunut maa-alan sijasta patsaaseen.

HS, Kuukausiliite 11/08

Balttien Jumis-symboli näyttää tältä. Symboli kuvastaa jumaluuteen liitettyä ajatusta yhteekietoutuneista rungoista. Yhteen kasvaneita, saman rungon jakavia puita on pidetty pyhinä myös Suomessa.

Samankaltaisia artikkeleita