Maaria esiintyyy kiehtovalla tavalla suomalaisen kansanuskon loitsuissa. Maaria-loitsut ovat suomalaisen pakanuuden ja keskiajan katolilaisuuden ainutlaatuinen synteesi. Tarkastelen tässä kirjoituksessa näiden runojen ja loitsujen Maaria-hahmoa. Mukana on muutamia omia huomioita, mutta enimmäkseen referoin lähteenäni ollutta Kaarle Krohnin teosta Suomen suvun uskonnot I: Suomalaisten runojen uskonto. Krohn käsittelee Maariaa niin kattavasti, että aion palata aiheeseen vielä toisenkin kerran.

***

Euroopassa muodostui jo kristinuskon varhaisina vuosisatoina Neitsyt Marian (tässä kirjoituksessa Maarian) legenda ja sittemmin kokonainen Maaria-kultti. Maarian merkittävyys kristityille kasvoi aikojen kuluessa hurjaa vauhtia. Keskiajalla kirkko määritteli kolme eriasteista kristillistä palvonnan muotoa: pyhimysten, Maarian ja Jumalan palvonnan. Kristinuskon levitessä Suomeen ja Viroon Neitsyt Maaria oli noussut kaikkien pyhimysten yläpuolelle. Valloitetut Itämeren maakunnat saivatkin nimekseen Maarianmaa.

Maaria esiintyy suomalaisessa loitsurunoudessa hyvin usein. Yksi taustaoletukseni on, että Maaria-jumala on korvannut kristinuskon saapumisen jälkeen jonkin pakanallisen jumalattaren ja jumalattaria, ja ottanut loitsuissa heidän paikkansa avunantajana. Maaria-loitsut kertovat kiehtovasta synteesistä keskiaikaisen katolisuuden ja suomalaisten kansanomaisten loitsurunojen välillä. Runoissa Maariaa puhutellaan useimmiten sanoilla ”emonen”, ”emäntä” tai ”neiti”. Maaria mainitaan usein samanaikaisesti äidiksi ja neitsyeksi. Kertomuotona puhutaan ”pyhästä piiasta pikkaraisesta” ja ”pyhästä piiasta taivahisesta”. On huomattava, että Maaria-nimitys liittyy katolilaisuuteen, ortodoksit puhuivat Jumalan emästä eli äidistä. Venäjänkarjalassa käytettiin nimitystä Pohrotsa (ven. Bogoroditsa).

Loitsuissa Maaria käsitetään uskovaisten (ja sitä kautta loitsijan) hengelliseksi äidiksi. Tässä on yhtymäkohta pakanallisten uskomusten myyttiseen alkuäitiin Iro-neitoon, joka synnytti alkuajalla luojajumalat Väinämöisen, Ilmarisen ja Joukahaisen. Maarian tapaan myös Iro on sekä äiti että neitsyt. Maariaa on pidetty myös ajallisesti maailman ensimmäisenä naisolentona. Jo 400-luvulla Maariasta puhuttiin ”kaiken elävän äitinä”. Tätä käsitystä kuvastavat säkeet:

Jok’ olet emä emien
sekä vanhin vaimoloista

Loitsuissa Maarian liitetään muutamia keskeisiä piirteitä. Yksi niistä on hänen maitonsa, joka parantaa sairaita (vrt. Jeesuksen veri). Lisäksi runoissa kuvaillaan Maarian huntua tai päänauhaa, riippuen aina siitä millaisiin asuihin ja tunnusmerkkeihin neitsyet ovat runon historiallisella syntykaudella sonnustautuneet. Maarian kerrotaan lentävän kyyhkysen muodossa — kyyhkyseen Maariaa verrataan jo Jaakobin evankeliumissa. Suomessa kyyhky saanut runoissa kertosanakseen suomalaisten lempilinnun eli käen. Maarian olinpaikan kerrotaan sijaitsevan joko ”yläisessä taivosessa” tai kaukana vetten takana. Joskus runoissa mehiläinen lentää ”Maarian majalle”, missä ”Maaria makasi pikkuisella luotosella”. Maariaa nähtävästi tarkoittaa myös taivaassa tai saarella nukkuva nimetön neiti, jonka pieluksiin on kasvanut kolmikanta heinä.

Maaria

Loitsuissa Maarialta pyydetään mitä moninaisempia asioita. Muun muassa karhunkaataja kutsui Maariaa, koska hänen ajateltiin olleen osallisena karhun kasvatuksessa. Maaria myös suojeli karjaa ja pelasti avuntarvitsijat hädästä. Venäjän Karjalassa palvottiin pyhää Pohrotsaa, ”lehmien emäntää”. Lisäksi Maaria paransi sairauksia, auttoi kehrääjiä, pysäytti veren ja toi lämpöä pakkasen keskelle. Maarian yhteys jäähän ja lumeen selittyy 200-luvulla Roomassa tapahtuneeseen ihmeeseen, jonka seurauksena katolilaiset viettävät elokuussa Maarian lumen juhlaa.

Monissa Maaria-runoissa korostuu hänen asemansa sairauksien parantamisessa. Runojen mukaan Jeesus on paras parantaja ja Maaria paras voitelija. Maaria rientää avuksi:

Sata sarvea otsassa
tuhat rinnassa niseä
kaikki täynnä voitehia,
yheksiä voitehia.

Tuhatnisäisyys liittyy Maarian parantavaan maitoon ja ehkä myös efesolaisten Diana-myyttiin. Sarvekkuus on sen sijaan omituista. Välillä sarvien kerrotaan sijaitsevan Maarian selässä.

Maariaan liittyviä eläimiä ovat orava ja mehiläinen. Mehiläinen kuvastaa monissa eurooppalaisissa mytologioissa seksuaalisuutta. Maarian tapauksessa mehiläinen symboloi seksuaalisuuden puuttumista, neitsyyttä. Pohjois-Saksassa on perinteisesti uskottu, että mehiläinen ei pistä puhdasta neitsyttä. Runoissa mehiläinen tuo Maarialle taivaasta voiteita. Tässä on kiinnostava yhteys Lemminkäisen äidin ja Maarian välillä. Lemminkäisen tarussa sankari tulee paloitelluksi Tuonen synkkään virtaan. Lemminkäisen äiti kuitenkin parantaa poikansa eläväksi mehiläisen taivosesta tuomalla voiteella. Lemminkäinen on eräänlainen kristushahmo ja ”Jumalan emäntänä” Maaria sopisi hyvin Lemminkäisen äidiksi.

Maarialla on lukuisia eri nimityksiä. Hän on Luojan tytär, Luojatar, Luonnotar ja Synnytär. Luonnottaresta puhutaan runoissa myös kave-eukkona: ”Kave-eukko Luonnotar, kave kultainen korea”. Tämäkin seikka on kiinnostava, koska Christfrid Gananderin Pohjanmaalta keräämässä runokatkelmassa mainitaan Väinämöisen isäksi kave ukko. Olisiko ”kave ukko” ollut alunperin ”kave-eukko”, Väinämöisen äiti?, Näin Iron ja Maarian yhteys saisi vahvistusta. Raudan synnyssä maitoansa maahan lypsävät ”kolme neittä Luonnotarta”. Maaria eli Luonnotar tunnetaan maidostaan, joten onko Maaria sotkeutunut raudankin syntyrunoon? Toisaalta Maarian summittainen yhdistäminen jokaiseen Luonnotar-nimiseen kansanrunouden hahmoon ei välttämättä ole perusteltua. Runoissa Luonnotar on nimittäin usein pelkkä yleisnimitys naispuolisille haltijoille.

Samankaltaisia artikkeleita