Olen kuullut jo pitkään tarinoita Matti-nimisen tietäjän vanhasta kuusesta, joka kasvaa jossain Pirkanmaan peräkylillä. Hiitolalaisten viime keväisen Seitsemisen kansallispuistoon suuntautuneen pakanapatikan aikana lähdimme katsomaan puuta, mutta lumi ja epätietoisuus tarkasti sijainnista pakottivat lopulta etsijät palaamaan reissulta tyhjin käsin. Pettymys oli karvas, mutta ei lannistava. Muutama päivä sitten lähdimme osittain samalla miehityksellä etsimään jälleen tietäjän pyhää puuta. Mukana oli tällä kertaa paikat tunteva alkuasukasopas.

Retkikuntamme pääsi perille, mutta se edellytti raskasta vaellusta umpihangessa. Oikea suunta oli onneksi helppo löytää – muuta metsää selvästi korkeampana Matin kuusi näkyi jo vaelluksen alussa kaukana horisontissa. Haarun suvun entisen pihapiirin rauniot löytyivät kiviseltä mäeltä keskeltä Kurun korpea. Seudun entisen mahtisuvun pihapiiristä on jäljellä enää kasaan romahtanut riihi sekä asuinrakennusten ja saunan raunioita. Luonto on hyvää vauhtia peittämässä vanhoja elonmerkkejä. Valtava pihapiiri ja lähialueiden entiset pellot kasvavat nyt harvaa koivikkoa. Lumen ja maan keskeltä pilkistää ikivanha saunan kiuas. Pihapiirin reunalla kasvaa jyhkeä kuusi, joka haarautuu parin metrin korkeudella useaan osaan, synnyttäen paikan nimen mukaisesti haarun. Kahden raavaan miehet kädet yltävät juuri ja juuri muhkean puun rungon ympäri.

Haarun suvun uudisraivaajat asettuivat ensimmäisten joukossa asumaan Kurun erämaihin 1600-luvulla. Haaru on nykyisinkin todella syrjäinen paikka, joten 1600-1700-luvuilla Haarun suku on elänyt lähes eristyksissä muusta maailmasta. Ei siis ihme, että vanha tieto säilyi suvussa. Samalla erämaan siimeksessä eläminen herkisti ihmiset luonnon väkien ymmärtämiseen. 1800-luvulla vaikuttanut Haarun Matti oli parantaja ja selvännäkijä, noidaksikin sanottu. Monen apua hakeneen kyläläisen tauti jäi mäelle. Kerrotaan, että Matti loihti taudit puutikkuihin, joita hän kätki kuusen kuoren väliin yhdessä rohtojensa kanssa. Ennen kuolemaansa Matti manasi, että joka hänen kuusensa kaataa, se saa päällensä kaikki siihen kätketyt taudit. Eipä ole kukaan uskaltanut kuuseen kajota.

Kaikki loppuu aikanaan. Haarun suvun elämänlanka katkesi aikoinaan, pihapiiri autioitui 1950-luvulla. Vain Matin kuusi jäi seisomaan ylväänä pihaan. Vuosisatojen saatossa valtava monilatvainen kuusi on seisonut hievahtamatta paikoillaan mäen päällä, sitä eivät ole suistaneet maahan yli pyyhkäisseet myrskyt eivätkä taivaalta iskeneet salamat. Nyt kuusi on kuitenkin kohdannut voittajansa: aika on tuhoamaisillaan puuvanhuksen. Sieni syö ahnaasti näivettyneen ja kuolevan puun runkoa. Aivan kuin Matin kuuseen piilottamat taudit olisivat viimein puhjenneet kukkaan. Haarun suvun tavoin myös suvun kuusi tuntuu menettäneen elinvoimansa, mutta ei vielä majesteettisuuttaan.

Kuvat: Ruska & J. Latoniemi.

Samankaltaisia artikkeleita