Suomalainen perinne on perinjuurin kristillisen vaikutuksen läpitunkemaa. Esivanhempamme eivät kristillistyneet yhdessä yössä vaan vanha pakanuus ja uusi uskonto sekoittuivat toisiinsa muodostaen vuosisatojen pituisen synkretistisen kansanuskon kauden. Usein kristillinen vaikutus iskostui suoraan vanhojen tapojen ja uskomusten päälle.

On hyvä muistaa, että synkretismi toimii kahteen suuntaan. Suomalaisen perinteen kristillistäminen ei aiheuttanut pelkkää kristinuskon nimien ja uskomusten sulautumista pakanuuteen, vaan pakanuus muovasi myös kristinuskoa. Usein kirkko joutui tekemään kompromissejä, antamaan vanhoille tavoille uusia merkityksiä ja ummistamaan silmänsä rahvaan tavoilta. Keskiajan kansanuskoa voidaan pitää jonkinlaisena pakanakristillisyytenä.

Listaan tähän muutamia suomalais-karjalaisessa perinteessä esiintyviä kristillisiä pyhimyksiä. Lähteenäni on Kaarle Krohnin Suomalaisten runojen uskonto. Kuten tunnettua, kristilliset pyhimykset ovat marttyyreja, askeetteja ja tunnettuja kirkon esimiehiä sekä roomalaiskatolisen kirkon hyväksi toimineita maallisia hallitsijoita. Esimerkkinä jälkimmäisesti ryhmästä pakanoita raivokkaasti lahdannut Kaarle ”Suuri”. Pyhimyksillä on merkkipäivänsä kirkkokalenterissa. Merkkipäivä on oikeastaan pyhimyksen kuolinpäivä, mutta sitä kutsutaan syntymäpäiväksi, koska pyhimysten ajatellaan syntyneen kuolemassa uudestaan taivaalliseen elämään

Muutamia suomalais-karjalaisessa runoperinteessä esiintyviä pyhimyksiä

Antti, Antero. Pyhä Andreas. Kalastajien suojeluspyhimys, jopa kalajumala. Tämän lisäksi Ruotsin Lapin metsämiehet ja poronhoitajat pyhittivät Antinpäivän. He uhrasivat Anterolle pääsiäisenä ja uskoivat, että ’Antero apostoli on onnen ja terveyden jumala’.

Pekka, Petri. Pyhä Pietari. Andreaksen tapaan kalastajien suojeluspyhimys ja kalajumala. Molempien veljesten palvonnasta on säilynyt muistona Suomessa onkimisloitsu: ’Anna Antti ahvenia, Pekka pieniä kaloja!’ Kalamytologiasta lisää täällä.

Taivaanavaimet omistava Pietari oli Saksassa ja Tanskassa lukko- ja kelloseppien pyhimys. Lukkoseppänä häntä puhutellaan myös suomalaisessa loitsussa: ’Pietari parahin pappi, kultalukkojen kutoja, vaskilukkojen valaja!’ Yleisesti levinneeseen käärmeensyntyrunoon on Karjalassa joskus päätynyt venäläisperäinen Petri. Venäläinen kansa kunnioittaa Petriä myös peltojen varjelijana. Siitä johtuu Ukonpäivän yhdistyminen Petronpäivään Inkerissä. Myös Pietari esiintyy joskus pellon vartijana: ’Pietari pellolle pertuska käteen! Anna maata maan luvalla!’

Klementti, Klimit, Klimetti, Litvetti. Pyhä Clemens, Paavalin oppilas ja Pietarin apulainen. Pohjoismaiden varhaisen keskiajan pyhimyksiä. Tanskassa Klement tunnetaan ankkuriseppien ja merenkulkijain suojeluspyhimyksenä. Suomeen on johdettu vedenhaltijana rukoiltu Litvetti. ’Litvetti veen kuningas, veen isäntä, vuon valio’. Merenkulkijoiden suojeluspyhimyksenä Klementin syrjäytti myöhemmin Pyhä Nikolaus.

Miikula, Miikkula, Klaus, Loaus, Laus. Pyhä Nikolaus, merenkulkijoiden ja lasten suojelupyhimys. Joulupukinkin kantaisänäkin tunnettu. Inkerissä ja itäisessä Karjalassa Nikolai on siirtynyt mereltä metsään, metsän jumala Miikulaksi eli Miikkulaksi. Tätä kautta on korostunut Nikolain rooli metsästäjäin ja erityisesti linnustajain palvomana pyhimyksenä. Ganander tallensi rukouksen:

Loaus Pohjolan isäntä
anna mulle aika lintu
näistä puista puhtahista
varvuista valantehista

Krohnin mukaan Loaus eli Laus on Nikolaus-nimen loppuosa. Nimen muodostuksen välivaiheena lienee ollut Klaus. Mainesana ’Pohjolan isäntä’ on saanut Gananderin tekemään Lauksesta poroja ja hirviä juoksuttavan puolison Pohjolan emännälle. Kuitenkin Lauksen kohdalla puhutaan linnuista. Pohjola lieneekin tässä tapauksessa vain synonyymi Mehtolalle eikä Gananderin rinnastus Lausin ja naispuolisen Loveattaren välillä ole uskottava.

Vesi-Risto, Ristoppi, Ristikko. Pyhä Kristoforos eli Kristofer, vedenhädästä päästäjä ja merimiesten suojelija. Ristopin ’kosken haltijan’ puoleen käännyttiin saukkoja metsästettäessä. Ehkä myös Ristikko, ’Tapion neito’.

Annikki, Annikka, Annatar, Santta Anna. Neitsyt Marian äiti pyhä Anna. Maarian äidillä oli vahva kultti keskiajan Euroopassa. Saksassa muodikas Anna lähes syrjäytti tyttärensä keskiajan lopulla. Suomessakin pyhitettiin kirkkoja Annalle, Suomesta keskiajalta säilyneet pyhäinkuvat esittävät Annaa useammin kuin ketään muuta pyhimystä, Neitsyt Mariaa lukuunottamatta.

Itäsuomalaisissa metsäloitsuissa pyhä Anna esiintyy tavallisesti kolmitavuisena: Annikki, Annikka, Annatar. Toisinaan Annan latinalainen etusana sancta, ’pyhä’, on säilynyt muodossa santta. Anna on esimerkiksi ’avainpiika’, ’metsän piika pikkarainen’ ja ’sinisukka suon emäntä’. Annikki esiintyy Tapion tyttärenä, jota pyydettiin avaamaan metsän rikkauksien portit. Annikki oli myös ampiaisten hillitsijä, ampiaista kutsuttiin Annin linnuksi. Lisäksi Santta Anni oli vielä naisten käsityötaidon suojelija:

Santta Anni, armas muori,
kehrää mulle punainen lanka,
sinilanka siuvuttele
rautaisella rukkilalla,
vaskisella värttinällä
kahen kallion välissä,
kolmen vuoren konkelossa!

Purppura, Purppula, ’puhas emäntä’. Pyhä Barbara.

Piata, ’metsän miniä’. Beata.

Rauhio, ’metsän isäntä’. Mahdollisesti matkustajien ja vuorimiesten suojelusenkeli Rafael.

Rammikko, ’rahojen vanhin’. Mahdollisesti Pyhä Erasmus eli Rasmus.

Hyypiö, ’hyvä emäntä’. Pyhä Hubertus.

Jyrki, metsän herra ja kotieläinten suojelija. Pyhä Yrjänä: ’Sankt Yrjänä, tuo karjas kotiin!’

Tahvana, Tehvanus, Teppana, Teppo, Tahvo Istoppi, ’hevosten herra’. Pyhä Stefanus. ’Istoppi’ tulee venäläisestä muodosta ’Stepan’. Tapaninpäivää nimitettiin Suomessa tallitapanukseksi. Silloin hevosia muistettiin ja kestittiin. Teppana-muodosta on johdettu lyhennys Teppo. Hevosten suojelijasta on tällöin tullut Vienassa Matka-Teppo, tien ja matkustamisen jumala.

Huotari, ’hevosten herra’. Venäjän Feodor, alkujaan Pyhä Theodor, ratsailla lohikäärmeen surmannut pyhimys.

Seitäri, Siitari. 1100-luvulla elänyt espanjalainen talonpoikaispyhimys Isidor. Esiintyy härän synnyssä.

Ulassie, Valassi, lehmien jumala. Venäläinen nautakarjan suojeluspyhimys Vlasij, eli Pyhä Blasios.

Katariina, Katarina, Katrina, Kaarama, Kaisa, Kati. Pyhä Katariina. Virossa Kadri on ollut lampaiden suojelijajumala. Inkerissä on Kaisanpäivänä pantu olutta ja keitetty puuroa, jota on tarjottu ensin karjalle ja syöty vasta sitten mitä jäi jäljelle. Satakunnassa huudettiin vielä Isonvihan aikaan kekrilammasta syödessä: ’Saltta Kaarama! Oi sinä suloinen jääräpää, lihasi antamasta ja makkarasi kantamasta!’ Kati mainitaan puun kasvattajana, tuulen tuudittajana ja kouvon sekä koiran kohdussa kantajana.

Tyni, Tynimys, Tynikki, Tyynikki, Kyni, Kynimyl, Kynönen. Pyhä Antonius, sikojen suojeluspyhimys. Tunnetaan myös Virossa.

Ilja, Ilia. Pyhä Elias, korvasi Ukon.

Lauri, Laurikkainen, ’paloisen paimen, valkeaisen varjelija’. Pyhä Laurentius, kidutettiin tulella kuoliaaksi, katolisissa maissa tulen suojeluspyhimys.

Helka, Heltteri, Jelter, ’vaimo Hempeätär’. Helena. Huudetaan apuun tulen- ja raudanloitsuissa.

Kyllikki, Killikki, Kyllitti, Kyllykäs. Ehkä Ranskassa 600-luvulla elänyt erakko Aegidius, ranskaksi Gilles, saksaksi Gilgen. Keskiajalla Pohjoismaista asti tehtiin pyhiinvaellusmatkoja Aegidiuksen haudalle.

Kuteratar, Kuteritar, Kuuteratar, Kuuter neito. Pyhä Quadratus, venäläisittäin Kodrat.

Pirjata, ’pikainen vaimo’. Pyhä Birgitta.

Mareta, Marketta. Pyhä Margareta. Saksassa ja Virossa lapsensynnyttäjäin suojelija. Vermantilaisessa karjaloitsuissa Maretaa rukoillaan hillitsemään karhua. Inkeriläisessä loitsussa mainitaan ’Marketan emo mokoma’ meren lukkojen lumoojana, saatanan salpojen ja avaimien saajana sekä kyiden lypsäjänä.

Malitar, ’vanha vaimo’. Neitsyt Maria, muodostunut sanasta Maritar, esiintyy puunsynnyssä.

Juones, Juonetar, Juoletar, Iivana, Ivan. Johannes Kastaja tai evankelista-Johannes. Runoissa karhun ristijä, metsän isäntä, lääkekasvien kerääjä, voiteiden valmistaja. Juones-muodosta on mahdollisesti johdettu naispuoliset Juonetar eli Juonitar sekä Juoletar. Toisaalta saukonpyynnissä puhuteltu Juoletar voi olla johdos juolukasta. Juolukan ruotsinkielinen nimitys on utterbär, ’saukonmarja’.

Samankaltaisia artikkeleita