Tässä lupailemani referaatti Unto Salon massiivisesta kaksiosaisesta artikkelista Ukko, the Finnish God of Thunder: Separating Pagan Roots from Christian Accretions (2005). Selostukseni tulee viemään ainakin kolmen viestin verran tilaa, joista tämä on siis ensimmäinen. Salon lähestymistapa on kallellaan historiallis-arkeologiseen suuntaan, mikä ei minua sinällään kiinnosta, joten olen jättänyt referoimatta Salon yksityiskohtaiset pohdinnat arkeologisten löydösten ajoituksista tai kielitieteellisistä aikajanoista. Olen jaksottanut referaatin omia kokonaisuuksia kuvaaviin alaotsikoihin, jotka joskus vastaavat Salon omia otsikoita ja joskus taas eivät.

Ensimmäisessä osassa käsitellään Ukon perustietoja, Raunia ja Ukon yhteyttä Ilmariseen.

Ukko

Kuten nimestäkin voi päätellä, Ukko oli muinaissuomalaisten ukkosen ja myrskyn jumala. Kansanrunoissa Ukko kuvataan lisäksi sateen ja pilvien hallitsijaksi. Eräissä runoissa kerrotaan, että ukkonen syntyy, kun pilvet törmäävät. Ukko on myös lumen tuoja:

Satoi Ukko uutta lunta,
Palvanen vitiä viskoi.

Sateen jumalana hallitsi maan hedelmällisyyttä. Kaskenpolttajat ja kyntömaan viljelijät rukoilivat molemmat Ukkoa. Salaman iskijänä Ukko oli myös alkutulen jumala.

Pitkämöinen tulta isköö,
keskellä merikiviä
kirjavasta kärmehestä.

Ukolla on myös taivaallisen ylijumalan, isäjumalan ja jopa luojajumalan ominaisuuksia (”Isäinen ylinen Luoja”). Salo kuitenkin arvelee, että jälkimmäinen rooli on kristillistä vaikutusta. Tämä on erityisen ilmeistä silloin kun Ukkoa puhuteltaessa käytetään Herra-sanaa. Salon mukaan Ukolle osoitetut pyynnöt suojella karjaa, avustaa synnytyksessä ja pysäyttää verenvuoto olisivat kaikki selkeää kristillistä vaikutusta. Ei voida kuitenkaan sulkea pois sitä mahdollisuutta, että Ukolla olisi joitain isällisen jumalan ominaisuuksia, sillä indoeurooppalaisen taivaan- ja ukkosenjumalilla on isäjumalan piirteitä. Esimerkiksi Juppiterin nimi tulee sanoista *dieu pater, taivaiden isä.

Ukkoon liitetyt sanat tuntuvat kuvaavan hänen asuinpaikkaansa: ilmallinen, taivahinen, taivojen takainen, päällä pilvien asuja. Mikään ei viittaa siihen, että Ukko olisi ollut jumalallisen perheen hallitsija ja jonkinlaisen jumalhierarkian ylimmäinen. Sen sijaan Ukko on ”taivahan napainen”, eli Ukon asuinpaikka sijaitsee taivaan keskipisteessä, Pohjantähden eli napatähden paikkeilla.

Nimi

Ukko viittaa vanhaan mieheen. Muinoin ukko oli kunnianimi, jonka yhteisö antoi korkeaan ikään ehtineille ja viisautta sekä elämänkokemusta saavuttaneille. Samalla Ukko on kiertoilmaus, jota käytettiin, koska ukkosenjumalan oikean nimen lausumista vältettiin. Jacob Fellmanin mukaan saamelaiset eivät 1800-luvulla uskaltaneet mainita ukkosenjumalan nimeä ukonilmalla. Ukolla on muitakin nimiä kuten ”Äijä”. Salon mukaan äijä-sana nimenomaan ukkoseen liittyvänä nimenä oli tuttu hämäläisille, virolaisille ja saamelaisille. Äijän merkitys on pohjimmiltaan sama kuin Ukon. Äijä on vanha mies. Salon mukaan on mahdollista, että Äijä on voinut olla Satakunnassa ja Hämeessä alkuperäinen kiertoilmaus ukkoselle, jonka itämurteista levinnyt Ukko on sittemmin korvannut. Hämeessä ja Satakunnassa on käytetty myös nimiä ”isänen” ja ”isäinen”. Salo arvelee, että nämä sanat ovat ruotsalaista vaikutusta. Varsinais-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla puhutaan myös ”Pitkäisestä”, joka tunnetaan myös Virossa ukkosen nimenä muodoissa ”pitkne”, ”pikne” ja ”piker”. On epäselvää, viittaako Pitkäinen Ukon pituuteen, salaman pituuteen vai salamaniskun äänen kantavuuteen. Salon mukaan jälkimmäinen selitys on todennäköisin.

Rauni

Seuraavaksi Salo tarttuu Agricolan ongelmalliseen Rauni-mainintaan, ”Quin Rauni Vkon Naini härsky”. Tästä on päätelty, että Rauni olisi Ukon nainen, suomalainen naisjumala. Ongelmallista on kuitenkin se, että Rauni ei esiinny missään muussa yhteydessä kansanrunoudessa. Lisäksi Rauni ei ole suomen kielen sana, joten sen alkuperää on etsitty germaanikielistä. Kannatusta on saanut teoria, että Rauni tulee sanasta ”raudna”, pihlaja, joka taas tulee ruotsin kielen pihlajaa tarkoittavasta sanasta ”rönn”. Tänä näkemystä kannatti muun muassa E.N. Setälä. Setälä huomautti, että skandinaavitarustossa Ukkoon rinnastuva Tor selviää hukkumiskuolemalta tarrautumalla pihlajan oksaan. Uno Harva kuitenkin kyseenalaisti tämän. Miten pihlaja voisi muuttua Ukon vaimoksi? Hän esitti omana tulkintanaan, että mainittu pihlaja oli myyttinen pihlaja, joka viittaa sateenkaareen, joka olisi symbolisesta taivaan Ukon vaimo. Harvan mukaan vironruotsalaisilla on sanonta ”iwe wärde raunträ, överväldens rönnträd”, eli pihlaja maailman yllä.

Harvan näkemys ei kuitenkaan kelvannut Martti Haaviolle, joka esitti oman tulkintansa Raunista. Haavion mukaan Rauni ei ole oma jumaluutensa, vaan yksi Ukon ominaisuus – Rauni-Ukko! Tämä teoria selitti sen, miksi Raunista ei löytynyt mitään muuta tietoa. Teoriaa tukee se tosiasia, että Agricola ei tunnetusti käyttänyt yhdysviivoja kirjoituksessaan. Raunia ei siis ole olemassakaan. Haavio kehitteli teoriaansa siihen suuntaan, että Rauni tulee muinaisgermaanisesta sanasta *frauja, joka tarkoittaa herraa tai hallitsijaa. Jorma Koivulehto on kuitenkin huomauttanut, että kielihistoria ei tue tuollaista lainaa. Muinaisgermaanin kirjainyhdistelmää ”auj” ei nimittäin ole muinaissuomessa tai nykysuomessa, joten se korvattaisiin kirjaimilla ”aiv”. Esimerkkejä tästä ovat sanat kuten ”laiva” tai ”raivata”. Näin *fraujan olisi pitänyt muuttua muotoon *raiva, jos sana olisi lainattu suomeen.

Salon mukaan ratkaisu Raunin ongelmaan löytyy yhdistämällä E.N. Setälän ja Haavion näkemykset. Salon mukaan Haavio oli oikeassa siinä, että ”Rauni Vkon” on yhdyssana ja Setälä siinä, että Rauni tarkoittaa pihlajaa. Rauni-Ukko on siis Pihlaja-Ukko! Salon mukaan pihlaja on ollut suomalaisten pyhä puu:

Pyhät on pihlajat pihoilla,
Pyhät oksat pihlajoissa,
marjaset sitäi pyhemmät.

Monissa mytologioissa pihlaja yhdistetään nimenomaan ukkoseen ja jumalallisiin voimiin. Esimerkiksi Liettuassa uskottiin, että salama ei iske pihlajaan. Marien mukaan pihlajanoksat suojaavat kummituksilta ja pahoilta hengiltä. Ruotsissa pihlajasta valmistetuilla risteillä suojeltiin juomavettä pahoilta hengiltä. Uno Harvan mukaan Suomessakin on suojattu taloja, kotieläimiä, metsästäjien ansoja, kalastustarvikkeita ja muita paikkoja ja tarvikkeita pihlajanoksista tehdyillä kepeillä ja ympyröillä. Vaikka Ukon ja pyhän pihlajan yhteyttä ei ilmaista suoraan suomalaisessa perinteessä, niin molempien funktio pahojen henkien karkottajina on ilmeinen.

Oikea Ukko

Ukko pysyy salaperäisenä hahmona kaikkien nimiensä takana. Aikaisempi tutkimus on hyväksynyt ajatuksen, että perinnelähteissä ei mainita Ukon omaa nimeä, mutta Salo on tästä eri mieltä. Hän lainaa muutamia tulen synnystä kertovia runoja:

Tulta iski ilmalainen,
Väinämöinen välkytteli,
keskellä merikiveä,
kirjavasta kärmehestä
/ kirjavan kärmehen seljäs /

Iski tulta Illamoinen,
valkeata vallamoinen,
piikaselta kädet paloi

Iski tulta Ilmarinen,
kipenet kivestä läksit

Iski tulta Ismaroinen,
välähytti Väinämöinen,
iski tulta ilman piittä,
ilman taulatta tavotti,
iski taulatta maolla,
kirjavalla käärmehellä,
selvällä meren selällä
lakeilla lainehilla

Iski tulta Ilmarinta,
Välähytti Väinämöinen
kolmella koko sulalla
sakaralla seitsemällä,
elävällä ennuksella,
kirjavalla käärmehellä
tulisella miekalla,
meren synkällä selällä.

Se varsin valehtelevi,
joka tulta arveli,
Ilmarisen iskemäksi,
Väinämöisen valkeaksi.
Tuli on tullut taivosesta
ilman iskijän tuletta
Väinämöisen valkeatta

Ilmarinen ja Väinämöinen iskevät siis tulen. Välineinä heillä on piikivi, tulukset, tulinen miekka ja ”kolme kokon sulkaa”. Salo arvelee, että sulat viittaavat nuoleen, mikä voisi viitata myyttiin tulen ampumisesta. Tulusruno taas voi olla peräisin aikaisintaan varhaiselta merovingiajalta jolloin nuo välineet alkavat esiintymään hautalöydöissä. Salon mukaan keskeistä kuitenkin on, että

a) Tulen iskee Illamoinen, Ilmamoinen, Ilman rinta, Ismaroinen tai Ilmarinen. Nimet viittaavat kiistattomasti Ilmariseen.

b) Väinämöinen ja Ilmarinen osallistuvat molemmat tulen syntyyn. Tämä tarkoittaa Salon mukaan sitä, että he ovat jumalalliset kaksoset tai veljeksiä. Onhan Väinämöinen Ilmarisen seurana monissa muissakin myyteissä. Lisäksi on mielenkiintoista, että Väinämöisen nimi on säilynyt kaikissa runoissa samassa muodossa. Tämä kertoo Salon mukaan siitä, että hänen nimeään ei ole ollut syytä pelätä.

c) Alkutuli isketään aina merellä tai merikivien välissä. Tästä voidaan päätellä, että tuli syntyi aikojen alussa, alkumeren aikaan.

d) Tulen syntyyn osallistuu käärme. Kaarle Krohnin mukaan tämä käärme on salama. Jos näin on, kyse on erittäin vanhasta myyttisestä ajattelusta, jolla voi olla yhteyttä esimerkiksi Äänisen käärmeaiheiseen kalliomaalaukseen tai jopa kampakeraamisiin kuvioihin. Salo todistelee vakuuttavasti, että salama on yhdistetty käärmesymboliikkaan monissa Euroopan ja Lähi-idän esikristillisissä kulttuureissa. Mielenkiintoisesti Salo huomauttaa, että Pohjanmaalla ”Pitkänen” on tarkoittanut käärmettä. Hän muistuttaa myös kyykäärmeen sahalaitaisen selkäkuvion ja salaman yhteydestä.

Salo tulee sellaisiin johtopäätöksiin, että 1) Ilmarinen iskee alkutulen, 2) hän iskee tulen salaman muodossa, joten hän on jumala, 3) alkutuli iskettiin pimeällä alkumerellä maailman synnyn aikoihin, 4) Väinämöinen osallistuu tulen syntyyn, mutta ei päätekijänä, 5) Ilmarinen ja Väinämöinen ovat jumalallisia veljiä, 6) salama miellettiin käärmeeksi, 7) ajatus käärme-salamasta on säilynyt Pohjanmaalla lähes näihin päiviin. Ilmarinen on siis alkutulen iskijä ja salaman jumala, joten Ilmarinen on ukkosen jumala. Ilmarinen on siis Ukko. Mutta Ilmarinenhan on tuulten jumala? Miten Salon teoriat sopivat yksiin kaiken muun Ilmarisesta tiedetyn kanssa?

Siitä lisää seuraavassa jaksossa..