Kolmas osa Unto Salo -referaatista. Tässä osassa pohditaan erästä tulen syntymyyttiä, Hieros gamosta sekä Ukon aseita ja varusteita. Aikaisemmat osat: ensimmäinen, toinen.

Ukko ja tulen ampuminen

Aikaisemmin todettiin, että Ukko / Ilmarinen esiintyy suomalaisessa myytissä tulen synnystä. Näin Ukko / Ilmari rinnastuu Zeukseen, joka vartioi tulta ennen kuin Prometheus varasti sen ja antoi tulen ihmisille. Kaarle Krohnin mukaan suomalaisessa tarustossa on kaksi usein toisiinsa sekoittuvaa myyttiä tulen synnystä. Yhden tulkinnan mukaan tuli sai alkunsa taivaan keskellä Ukon / Ilmarin asuinsijoilla, mistä se putosi Aluenjärveen. Tässä myytissä ei kuvata Ukon / Ilmarin osallisuutta tulen synnyssä. Toisessa, aiemmin esitellyssä myytissä kerrotaan sen sijaan miten Ukko / Ilmarinen / Pitkäinen iskee tulen.

Salon mukaan on myös olemassa myös kolmas versio. Siinä Ukko ampuu tulen. Tätä tarinaa ei kerrota suoraan tulen synnystä kertovissa runoissa, mutta se tulee ilmi Vienan Karjalasta kerätyistä katkelmista, joissa Ilmari / Ukko iskee tulta kolmella kokon sulalla. Jorma Leppäahon mukaan ”kolme sulkaa” viittaa sulkien ohjaamaan nuoleen. Kansanrunoudessa nuolta kutsutaan toisinaan ”kolmesulkaiseksi”. Tämä teoria selittäisi kansanrunouden maininnat Ukon nuolesta ja jousista, jotka tunnettiin myös virolaisten ja saamelaisten parissa. Ampumismyytin mukaan tuli syntyi Ukon nuolesta, joka osui kiveen. Salon mukaan merovingiajan haudoista on löytynyt jousenmuotoisia tulusrautoja, jotka viittaavat edellä mainittuun myyttiin tulen synnystä.

Hieros gamos

Salo palaa Agricolan kuvaukseen Ukon ”härskymisestä” ja ”pärskymisestä”. Haavio on aikaisemmin saanut selville, että härskyminen tarkoittaa joissain murteissa kiimaisen eläimen ääntelyä. Pärskyminen taas sopii hyvin sekä ukkosen jyrinään että vesisateeseen. Haavio tulkitseekin Agricolan lauseen viittaavan pyhään avioliittoon, hieros gamokseen. Haavion mukaan Agricolan maininta on kuvaus pyhästä avioliitosta Sampsan ”pellon pojan” ja äitijumalan välillä. ”Pohiasti” on Agricolan kielenkäytössä elatiivi sanasta ”pohja”. Haavion arveli, että se tarkoittaisi ”pellon pohjaa”, jossa Sampsa talvehti ja josta hän keväisin nousi. Salo kritisoi Haavion näkemyksiä. Sampsa on nuori poika, joten ”Ukko” ei voi olla hänen kunnianimensä. Toisekseen, jos lauseessa puhutaan Sampsasta, niin Agricola tuskin olisi maininnut ukkosenjumalaa tässä yhteydessä.

Salo on kuitenkin Haavion kanssa samaa mieltä siitä, että kyseessä on hieros gamos. Avioliiton osapuolina eivät kuitenkaan ole Sampsa ja äitijumalatar, vaan Ukko ja Ukon nainen. Salon mukaan ”Pohiasti” viittaa taivaankannen pohjaan, jossa Ukko asui. Agricolan kuvauksen sisältö on siis se, että salamointi ja sade ukkosen aikaan miellettiin pyhäksi avioliitoksi, josta syntyi uusi viljasato. Jumalten liitto hedelmöitti maan. Salo osoittaa, että kansanperinteestä löytyy useita ukkosen seksuaalisuuteen liittyviä sananparsia kuten ”Joco nyt Pitkänen panepi?” Pohjanmaalla on metsäpalon syttyessä sanottu, että palon aiheutti lähteestä noussut paljasrintainen neito, joka houkutteli salaman iskemään. Salaman iskeminen vertautuu siis yhdyntään. Salo antaa muitakin esimerkkejä, joiden voi tulkita kuvaavan Ukon ja Ukon naisen – veden jumalattaren – yhdyntää.

Erityisen selkeästi Ukon ja hänen naisensa avioliitto kuvataan Etelä-Pohjanmaalta 1600-luvulla taltioiduissa säkeissä:

”Tuiskahti tulikipenä
läpi maan, läpi mannon
läpi neitsyen kämmenpään.
Siinä puthehen puhalsi,
siihen sijansi sai”

Runon tulikipinä on selvästi salama, joka tunkeutuu maahan. Mainittu neito on alastomuuttaan suojaava Ukon nainen, joten Salon mukaan ei ole epäselvyyttä minne ”putkeen” salama päätyy.

Joissain runoissa Ukon voimat uhkaavat myös kuolevaisia naisia.

”Vaimo lastansa imetti
alla reppänän retuisen.
Rikkoi rinnat neitoselta,
paloi parhamat emolta”

Salon mukaan tämä on kuvaus imettävään äitiin iskeytyvästä salamasta. Yhteys aiemmin mainittuun kertomukseen paljasrintaisesta neidosta on ilmeinen. Eräässä runon pidemmässä versiossa iskijäksi mainitaan Ilmarinen. Salaman seksuaalinen luonne tulee myös esiin uskomuksissa, joiden mukaan salaman sytyttämän palon pystyy sammuttamaan maidolla. Uno Harvan mukaan tämä maito tarkoitti alun perin nimenomaan naisten rintamaitoa. Ajatus oli, että koska salamointi syntyy Ukon ja Ukon naisen avioliitosta, niin tämän seurauksena naisen rintoihin kertyvä maito on seuraus tästä yhdynnästä. Näin maito pystyy sammuttamaan salaman toisen seurauksen – tulipalon.

Salo ei osaa vastata kysymykseen siitä, voisiko Ukon nainen olla skandinaavista vaikutusta eli Torin vaimo Siv. Ellipsin (vulvan) muotoisten tuluskivien perusteella Salo todistelee erittäin yksityiskohtaisesta, että hieros gamos -myytti on tunnettu Suomessa ajanlaskun alusta saakka.

Ukon viitta

Eräät kansanrunot kertovat Ukon vaatetuksesta:

”Anna Ukko ummertasi,
siniviitta viimojasi”

Uno Harvan mukaan jopa saamelaiset kertovat Ukon pukeutuvan siniseen. Siniseen viittaan pukeutuivat myös indoeurooppalaiset taivaanjumalat. Viitta oli osa skandinaavien vaatetusta varhaiselta pronssikaudelta alkaen. Salon mukaan Suomessa pukeuduttiin tekstiileihin viimeistään toisen vuosituhannen toisella puoliskolla ennen ajanlaskun alkua, mahdollisesti aikaisemminkin. Kuvaus Ukon viitasta voi siis olla peräisin jo tältä ajalta. Rannikkoseuduilla viittoja käytettiin viimeistään pronssikauden lopusta alkaen. Salo kuitenkin huomauttaa, että ”viitta” on laina muinaisvenäjästä, joten sana on lainattu suomeen luultavasti viikinkiajalla.

Ukon vaaja, Ukon kynsi ja muut

Kansanuskomusten mukaan Ukon yleisin ase oli ”Ukon vaaja”. Se oli kiviase, joka saattoi halkaista puun. Ukonilmalla vaaja iskeytyi syvälle maahan, josta sen saattoi kaivaa esiin. Maan uumenissa makaavan vaajan uskottiin nousevan maata kohti vuosien mittaan. Samanlaisia uskomuksia tavataan Harvan mukaan saamelaisilta, skandinaaveilta ja balteilta. Johtuen jumalallisesta alkuperästään, ukonvaajat olivat voimakkaita esineitä, joista veistettiin osia käytettäväksi kansanparannuksessa. Vaaja toimi myös tulta vastaan, koska se oli alkutulen synnyttäneen jumalan ase. Hämeenkyrössä uskottiin, että jos vaajan kanssa kiertää kolmasti kaskialueen ympäri, niin tuli ei aiheuta vahinkoa alueen ulkopuolella. Vaajoilla suojeltiin myös taloja tulipalolta ja niitä käytettiin yleisesti onnentuojina.

Salamiin yhdistetyillä kiviesineillä on ollut useita muitakin nimiä kuten ”Ukon kynsi”, ”Ukon nuoli” ja niin edelleen. Pienellä alueella itäisen Uudenmaan ja Koillis-Hämeen välissä on Harvan mukaan puhuttu ”Ukon nauloista”. Gananderin mukaan Ukon naulat olivat ”mustia ja kovia kivikiiloja”, mahdollisesti rautakautta edeltäneitä kivikirveitä. Salo ajoittaa ukkosenjumalaan liitettyjen maagisten kiviuskomusten saapumisen Suomeen myöhäisen pronssikauden ja rautakauden alun väliselle ajanjaksolle.

Ukon miekka

Miekka tiedetään toisinaan kertoa Ukon aseeksi. Se mainitaan joissakin tulen syntyä kuvaavissa runoissa. Salo on samaa mieltä Kaarle Krohnin kanssa siitä, että miekka ei ollut Ukon alkuperäinen ase, vaan myöhempi lisäys runoihin. Salon mielestä on kuitenkin ymmärrettävää, että Ukon aseeksi miellettiin aikakauden hienoin ase.

Krohn on arvellut tulisen miekan olevan kristillistä vaikutusta, mutta Salon mukaan kyse on vanhemmasta elementistä. Tulinen miekka voi hyvin tarkoittaa salamaa. Miekka ilmestyi Suomeen varhaisella pronssikaudella, mutta Ukon käsiin se päätyi Salon mukaan todennäköisesti vasta rautakaudella.

Ukon vasara, kirves ja kurikka

”Kultainen kurikka” ja ”vaskinen vasara” ovat eittämättä osa Ukon varustusta.

”Ukko kultanen kuningas,
Vaari vanha taivahainen,
Ota kultanen kurikka
Tahi vaskinen vasara,
Käy sie korvet kolkutellen,
metsät synkät sylkytellen”

Yllä lainattu on metsästäjän rukous, mutta kurikka mainitaan myös esimerkiksi synnytysrukouksessa. Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että kurikka tai vasara on Ukon alkuperäinen ase, koska se on indoeurooppalaisen ukkosenjumalan ase, joka kantaa niin Tor kuin Perkunaskin. Esimerkiksi kreikkalaisessa mytologiassa ukkosenjumalan ase on kuitenkin sivilisaatiokehityksessä muuttunut pelkäksi salamaksi. On esitetty, että indoeurooppalaisen ukkosenjumalan alkuperäinen ase oli vasarakirves. Salo yhtyy tähän näkemykseen, koska ukkosenjumala omaksuttiin Suomeen vasarakirveskulttuurin aikaan. Vasarakirves ei ollut vasarakirveskansalle pelkkä ase vaan kokonaisen kulttuurin tunnus.

Samankaltaisia artikkeleita