Päivä paistaa ja miehen mieli vie jokirantaan kaloja ”narraamaan”.

Ahven ainoinen kalanen,
Sekä hauki harvahammas,
Tule onki ottamahan,
Väkärauta vääntämähän,
Kiverä kovertamahan,
Siimoa sivaltamahan,
Vapoa vetäisemähän,
Jo nyt on ongen ottoaika,
Kiverän koverrus-aika,
Väkärauan vääntö-aika
Ja siiman sivallus-aika!

Tule suulla suuremmalla,
Leuvoilla leveimmillä,
Hampahilla harvemmilla;
Tule ja tule välemmin
Muien ongista ohitse,
Muien siimoista sivutse,
Kohti minun onkeani!

Ota onki, niele niekla,
Koppoa kovera rauta,
Siima suoraksi sivalla,
Vapa vääräksi vetäise!

Minun on siimani simaiset,
Minun onkeni metiset,
Minun maimani makeat,
Muill’ on onkensa okaiset,
Muien maimat tervoin tehty.

Jos tuolla ei kalaa tule, niin apua voi pyytää Antilta eli Pyhältä Andreakselta sekä Pekalta eli Pyhältä Pietarilta. Pietari ja Andreas ovat kalastajien suojeluspyhimyksiä.

Ihveroinen, ahveroinen,
Tule onki ottamaan,
Väkärauta vääntämään,
Siima suoraksi sipase,
Vapa vääräksi vetäse!
Nyt on ongen otto-aika,
Väkärauan vääntö-aika,
Kiverän koverrus-aika.
Anna, Antti, ahvenia,
Pekka, pieniä kaloja!

Lisää kaloista täällä.

Samankaltaisia artikkeleita