Suru

Suru suuri syömmessäni vihan valtavan edessä. Oi, tule Kuolema kylästä ja ota omaksi, sillä ei minusta tänne miestä, sankaria suurenmoista. Katson kuuta, kosken maata, silti kyyneleet valuvat. Istun hiljaa, nauran illat, suru vain iloni tiellä. Tule, Surma, vie minutkin täältä … Jatka lukemista:

Karhunhampaita ja kohtalonnuolia

..Eli muutama sana kansanparannuksesta ja kansanparantajista. Noita parantamassa. Kansanparantajat Kansanparantaja oli arvostettu ja tärkeä henkilö oman yhteisönsä keskuudessa. Parantaja oli usein samalla tietäjä. Tietäjä oli aina poikkeusyksilö, jota pelättiin ja kunnioitettiin. Tietäjä oli yhteisönsä henkinen johtaja. Hänen apuunsa käännyttiin, jos … Jatka lukemista:

Maaria emoinen

Kaarle Krohn kirjoittaa Suomalaisten runojen uskonnossaan: Kun Porthanin aikoina oli kuuluisalta suomenkarjalaiselta loitsijalta kysytty, ketä hänen pakanalliset esivanhempansa olivat korkeimpana jumalana pitäneet, tämä oli vastannut: “vanhaa Väinämöistä ja Neitsyt Maariaa emoista”. 1860-luvulla kysyttäessä Suomen rajakarjalaiselta, ketä hän palveli, mainitaan saadun … Jatka lukemista:

Hevosloitsuja

Suomenhevosia laitumella. Hevosen synty Hiitestä on hevosen synty, Vuoresta valio varsan, Kyllä sukusi tiijän, Sukusi ja syntysikin. En sinua kiellä kulkemasta, Maata myöten matkaamasta, Kiellän sinun hyppimästä, Aijat uuvet sortamasta. Suojelusta Tehvanukselta [Stefanos] Tehvanus, hevosten herra, Katso kaikista pahoista, Päivän … Jatka lukemista:

Kantele ja noitarumpu

Metsässä syntyy Metsässä kasvaa Seinällä seisoo, Polvella laulaa – Muinaissuomalainen arvoitus Kantele oli muinaissuomalaisille kahden maailman olento. Soittimella oli myytillinen alkuperä, ja se oli taian väline, ja toisaalta pirtin seinällä roikkuva kantele kuului ihmisten arkeen. Ennen vanhaan taianomainen ja myytillinen … Jatka lukemista:

Tervan synty

Tervavene Oulujoella 1900-luvun alkupuolella. Tervan synty kertoo, että terva on Väinämöisen hikeä. Parantavan saunan löyly — “hiki vanhan Väinämöisen, henki nuoren Joukahaisen” — saadaan tervaisista puista. Eräässä runossa Joukahainen jopa laulaa Väinämöisen tervaskannoksi. Yhteys Väinämöisen ja tervan välillä on ilmeinen, … Jatka lukemista:

Ukon rukous

Ukko, ylinen Jumala, Tahi taatto taivahinen, Itse pilvien pitäjä, Hattaroitten hallitsia, Tule minun tarvitessa, Käy kutsuni perässä, Kaitse kaikki kaunihisti, Varjele vahinkon teiltä Tänä suurena suvena, Kunnon hellennä kesänä!

Otavanpoika

Karhunpalvonta on ollut ikiajoista lähtien tärkeää pohjoisille kansoille. Suomalaiset eivät ole tässä suhteessa poikkeus, vaan karhu oli muinaissuomalaisille pyhä eläin ja sillä on keskeinen asema muinaisissa myyteissä. Karhun alkuperäinen nimi on Ohto. Tämän sanan juuret voidaan johtaa ugrilaisten kielten varhaisvaiheisiin, … Jatka lukemista: