Lueskelin Seppo Suvannon kirjaa Kuhmoisten historia vuodelta 1965. Kuhmoinen on siis pieni kunta vanhan Päijät-Hämeen seuduilla. Teoksessa käsiteltiin hieman Kuhmoisten vanhoihin tietäjiin ja uskomuksiin liittyvää perinnetietoa. Kuhmoisissa on ollut useita uhripaikkoja pitkälle historiallisella ajalle asti. Eräs Adam Savijärvi Puukkoisten kylästä on kertonut kuulleensa vanhalta tietäjältä, että erään suuren mäen vierellä kolmen tien risteyksessä oli vanha uhripaikka, jossa uhrattiin metsän jumalalle. Perimätiedon mukaan Kuhmoinen ensimmäinen kirkko rakennettiin keskiajalla juuri tuolle paikalle. Kirkko oli nähtävästi muiden Hämeen ensimmäisten kirkkojen tapaan vaatimaton puinen rakennus, joka on sittemmin kadonnut kokonaan. Tästä syystä kirkon tarkka sijainti on jäänyt hämärän peittoon.

Katolisella ajalla Kuhmoisten suojeluspyhimys oli pyhä Birgitta, eli suomalaisittain Pirkko. Pyhällä Birgitalla on ollut keskiajan Suomessa merkittävä asema. Birgitan mukaan on nimetty kirkkoja ja luostareita. Kansanperinteeseen Birgitta on jäänyt elämään lastenloruna: ”Lennä, lennä leppäpirkko ison kivikirkon juureen..” Kuhmoisissa virallinen suojeluspyhimys ei kuitenkaan ollut suuressa arvossa. 1800-luvulla paikallinen tietäjä kertoi, että tietäjien mielestä tämä ”haltija” ei ollut kovin voimakas. Sen sijaan metsän jumalan kultti oli vielä tuolloin voimissaan. Mielenkiintoista, että hämäläisen tietäjän ajattelu oli vielä 1800-luvullakin sekoitus vanhaa luontouskoa ja katolilaista pyhimyskulttia.

Mielestäni suhtautuminen Birgittaan havainnollistaa luontouskon ja keskiajan kansankatolilaisuuden eroa uudemman ajan kristinuskoon. Jos länsimainen kristitty nimittäin ylipäätään uskoo henkiin, niin oletus on, että on olemassa yksi ”oikea” henki, Pyhä Henki, joka on kaikkia muita henkimaailman olentoja vahvempi ja todellisempi. Aina kun tarvitsee kutsua henkeä parantamaan tai pyhittämään, kristitty vetoaa Pyhään Henkeen. Luontouskossa on taas pohjimmiltaan kyse siitä, että maailma on jaettu eri voimien kesken erilaisiin vaikutusalueisiin. Ihmisten tulee tietää asiansa kannalta oikea henki ja vedota siihen oikeilla sanoilla. Jos halutaan tuulta, lähestytään tuulen sanoilla tuulten jumalaa, Ilmamoa. Jos halutaan suojaa karhulta, vedotaan karhun sanoilla karhun emuuhun, Hongottaren. Ei ole mitään yleispätevää Pyhää Henkeä, johon vedota asiassa kuin asiassa jollain yleispätevällä mantralla. Loitsun mitta on sen toimivuus, hengen mitta sen vahvuus. Jos Birgitan voima ei ole vahva, niin Birgittaa on turha rukoilla, oli syy heikkouteen sitten mikä tahansa. Yksinkertaista ja käytännöllistä.

Samankaltaisia artikkeleita