Keskikesä on melkein täällä taas, mutta ainakin Turussa ilma on kaikkea muuta kuin kesäinen. Taivas on harmaa ja jääkylmää vettä vihmoo. Minkäs teet. Tässä kuitenkin pari lisäsanaa keskikesän tavoista täydennyksenä viime vuotiseen kirjoitukseen pyhistä suviyöstä.
Kedon kukkia. |
Juhannus on ollut kukkien ja tuoreiden lehvien juhla. Keskikesän ollessa kauneimmillaan ja kirkkaimmillaan, ihmiset ovat kantaneet viheriöivää luontoa (jumaluutta) sisälle huoneisiin, tupiin ja kammareihin. Keskikesän lehtien katsottiin olevan täynnä hedelmällistä ja positiivista väkeä. Myös piha koristeltiin. Kautta maan on ollut tapana pystyttää ulko-oven molemmin puolin juhannuskoivuja. Joillain alueilla nuorista koivuista rakennettiin pihalle lehtimajoja ja tarhoja. Pohjanmaalla on tunnettu juhannuskuusi. Se oli pihaan pystytettiin oksittu ja kuorittu kuusi, josta oli jätetty oksimatta vain latva ja keskivälille pari oksaa. Kuusi sai seistä pihalla kekriin (keyriin) asti, joskus jopa seuraavaan juhannukseen.
Huoneiden lattioille levitettiin haavan- ja pihlajanlehtiä, joiden väkevä ja raikas aromi täytti pirtit. Kuten edellisestä tavasta voi päätellä, juhannusta edelsi usein pirtin siivous ja lutikoiden hävitys. Myös kuusenkerkkiä ripoteltiin lattialla. Seinille aseteltiin tuoksuvia pihlajan oksia. Toisinaan oksista koottiin vesisankoon keskelle lattiaa “pensas”. Kedoilta kerättiin kukkia ja sisätiloja koristeltiin kukkaseppeleillä. Kukat ja lehvät kerättiin yleensä aattoiltana ja varsinainen kaunistustyö tehtiin maagisena juhannusyönä.
Myös karja sai osansa koristeluista. Tämänkin tavan takana oli paitsi iloinen kesän juhlistaminen ja koreilu, niin myös karjanonnen varmistaminen väkevillä keskikesäisillä lehvillä. Juhannuksen jälkeen lehvät kerättiin talteen ja syötettiin karjalle talvella, usein laskiaisen aikoihin. Myös esivalta oli tietoinen juhannuskoristelun maagisesta ulottuvuudesta. Vuonna 1670 muuan nainen joutui Lemlandin pitäjässä käräjille noituudesta, koska hän oli koristellut juhannuksena navettaansa lehdillä.
Juhannusyön mysteeriota olen käsitellyt aiemmassa kirjoituksessani, mutta mainittakoon vielä eräs yleinen juhannusyön tapa: pyhiin lähteisiin uhraaminen. Suomesta tunnetaan monia pyhiä lähteitä, tunnetuimpina ehkä Pyhän Laurin lähde Janakkalassa ja Pyhän Johanneksen lähde Turun Kupittaalla. Muiden juhlapyhien tapaa juhannusyö oli salaperäinen hetki, jolloin pyrittiin taioilla ylittämään ihmisvoiman ja tiedon rajat sekä varmistamaan onni erilaisissa asioissa. Itse olen ottanut tavaksi, että kerään kotialttarilleni uudet pihlajan oksat aina juhannuksena. Siinä ne sitten pysyvät koko vuoden. Lisäksi koristelen paikkoja koivun oksilla. Ukon maljan kohottamisesta mainitsinkin jo viime vuonna. Ja niin kuin Lesko sanoikin Hiitolassa: tämä kuulostaa hyvältä Ukon juhlan rukoukselta.