Karsikkopuu
Karjalainen karsikkopuu.

Muinaisille virolaisille torstai oli pyhä päivä. Torstai oli Toorun eli Taaran eli Torin päivä kuten päivän nykyinen suomalainen nimikin vihjaa. Muinaisvirolaiset eivät kuulemma tehneet töitä torstaisin vaan kokoontuivat iltaisin pyhään lehtoon kuuntelemaan torupillin soittoa, laulamaan ja tanssimaan. Sukulaiskansa udmurteille pyhä päivä on perjantai. Mutta oliko muinaissuomalaisilla vastaavaa tavallista pyhempää viikonpäivää? Sunnuntai on tietysti ollut kristinuskon takia pyhä esivanhemmillemme satojen vuosien ajan. Entä torstai sitten?

OIetetaanpa hiukan laiskasti ja yksinkertaistavasti, että päivän ”väkevyys” voidaan päätellä päivään yhdistettyjen loitsujen ja taikojen määrästä. Näin Suomen kansan vanhoista runoista voi helposti päätellä ”väkevimmät” viikonpäivät. Oletukseni siis on, että loitsut on mielellään luettu hetkellä, joka on uskonnollisesti merkityksellisempi ja pyhempi kuin tavallinen arki. Pieni katsaus runoihin osoittaakin, että tavallista useammat loitsut on luettu torstaisin, usein kolmena peräkkäisenä torstaina. Muutaman kerran torstai rinnastetaan sunnuntaihin eli pyhäpäivään: eli taian on voinut tehdä joko torstaina tai sunnuntaina. Ei ole yllätys, että myös sunnuntai on katsottu hyvin väkeväksi loitsupäiväksi.

Sunnuntain ja torstain merkitys saa vahvistuksen vaikutusvaltaiselta taholta. SKS:n Muinaisia loitsurunoja -teoksen esipuheessaan Elias Lönnrot kertoo, että otollisin hetki niin rukouksille ”kuin monelle muullekin taikatyölle” oli torstai-iltana tai sunnuntai-aamuna.

Samankaltaisia artikkeleita