Tulilla

Vanha kansa osasi muistaa paikanhaltijoita. Elias Lönnrot kirjoittaa Muinaisten loitsurunojen esipuheessaan:

Vieraaseen paikkaan tahi vieraalle maalle tullessa piti, ennenkuin astui jalkansa siihen, uhrata mynttiraha tahi muu mitalinpalanen, joka nakattiin maahan sanoessa: ”Terve maa, terve manner, tervehempi tervehtäjä!” Samoin piti veteen lähtiesä sitä ennen veden haltialle jotain uhriksi veteen panna.

Viime viikolla Italiassa Apenniinien vuoristometsässä ”lunastimme” oikeuden teltan pystyttämiseen ja yöpymiseen uhraamalla mynttirahan ja lausumalla kutakuinkin seuraavat vanhat sanat:

Terve maa, terve manner,
Terve manteren isäntä,
Terve tervehyttäjälle!
Panen maata maan luvalla,
Maan luvalla, puun luvalla,
Kaiken kartanon luvalla,
Pyhän pellon pelkomalla,
Maan hyväksi holhojaksi,
Kaikkivalta vartiaksi,
Luoja oven lukitsiaksi,
Santta salvan laskiaksi,
Jesus kilpi, Maaria miekka.
Maaria makuuttakohon,
Jesus ylös nostakohon,
Jumalia kiittämähän,
Ukkoa ylistämähän!*

* Kaksi viimeistä riviä kuuluvat alkuperäisessä muodossaan: ”Jumalata kiittämähän / Jesusta ylistämähän!”.

Samankaltaisia artikkeleita