Viljaa

Tässä on taas yksi hieno lainaus Kaarle Krohnin kirjasta Suomalaisten runojen uskonto.

Tämä uskonto on kautta aikojen vallinnut ihmiselämän koko toiminnan. Kaikissa pyhäin vietoissa ja arkielämän askareissa on vainajia muisteltu. Jokaisessa yrityksessä on niiden apua tarvittu ja jokaisesta saavutuksesta niille esikoiset annettu. Kuvaavaa tälle elämänkäsitykselle on rajakarjalaisen menettely. Kun rupeaa kylvämään, siitä kutsuu heimokunnan: ”tule, taattoseni, katsomaan, kasvattamaan viljaa minulle”. Kun kasvaa hyvä vilja, siitä taas syömään kutsuu ”hänen henkensä tähden” antaen kerjäläisellekin* palasen.

* Kerjäläisiä pidettiin esi-isien edustajina. Jos haluttiin kiittää esi-isiä, annettiin kerjäläisille jotakin.

Samankaltaisia artikkeleita