Puiden kansa -teoksen sivuilta löytyy mittava tietopaketti Suomen ja Karjalan pyhistä puista. Nuo tiedot ansaitsevat tulla julkaistuksi tässäkin blogissa. Olen kirjoittanut aiemmin puidenpalvonnasta (klik, klik, klik). Alla olevasta listauksesta puuttuu Haarun-Matin kuusi Kurussa, jota kävin ihmettelemässä viime talvena. Puiden kansan sivuilta löytyy tietoa myös virolaisten pyhistä puista ja hiisistä, mutta julkaisen nuo tiedot erillisenä viestinä.

Alla oleva on siis suoraa lainausta.

PUITA

Alttaripetäjä, Uukuniemi

Uukuniemellä Pyhäjärveen pistävässä Papinniemessä Kirkkokalliolla oli aikoinaan vanha mainio uhripaikka. Siinä oli 1/2-1 kyynärän korkuisia kiviä, luultavasti hautamerkkien jäännöksiä. Kivien keskellä kasvoi suuri alttaripetäjä, vanha kuuluisa uhripuu. Paikalla vietettiin ukonjuhlia ja juotiin ukonvakkoja, jotta kevätkuivuuden aikana sataisi.

Puu kaatui 1950 luvulla. Nykyisin paikalla ovat vielä näkyvissä petäjän hiljalleen maatuvat jäännökset.

Kainulaisen suvun uhrimänty, Kesälahti

Petäjän alkuperästä kerrotaan seuraavaa: Mäellä asuvan Kainulaisen suvun nuorukainen kihlautui Kankkulanmäellä Vihtavaarassa Rääkkylän puolella asuvan tyttären kanssa. Sulhanen istutti silloin tämän petäjän ja morsian puolestaan Kankkulanmäelle koivun. Morsian kuitenkin kuoli ja sulhanen nähtiin sittemmin useasti katselemassa petäjän juurelta tuota koivua.

Petäjästä tuli Kainulaisen suvun uhripuu, ja myöhemmin tätä Kesälahden Hummovaaralla sijaitsevaa mäntyä on alettu kutsua myös nimellä Lönnrotin petäjä. Kerrotaan, että Juhana Kainulainen lauloi Elias Lönnrotille tämän männyn juurella runojaan – kaikkiaan 2233 säettä vuonna 1828.

Juhana Kainulainen, joka oli myös kova metsämies, vei karhun kaadettuaan pääluun mäntyyn ja luki samalla pitkät luvut.

Karjulanmäen uhrikoivu, Sulkava

Puun alla oli kaksi laakeaa kiveä, joille tarinan mukaan tuotiin köyhille rahaa. Puun juurella oli myös vakoja, joissa elätettiin käärmeitä sekä uhrihuone, jonka alta löytyi purettaessa isonvihan aikaisia rahoja.

Kilpelän pyhät pihlajat, Suonenvaara, Sotkamo

Kilpeläisen suvulla oli pihallaan kolme pyhää koivua sekä pihlajia. Puita palvellut Heikki-ukko kuoli viime vuosisadan lopussa 90-vuotiaana. Puita sanottiin elättipuiksi, ja niiden juurelle vietiin kekrinä marraskuun alussa eli pyhäinmiestenpäivän tienoilla viinaa ja ruokia. Samoin vietiin peltotöiden päätyttyä mikkelinpäivänä 29. syyskuuta mikkelipässin luut puitten alle. Siitä karja lykästi hyvästi ja talous menestyi.

Kitusen uhrikuusi, Virrat

Karhunkaataja Martti Kitunen (1747-1833) kaatoi ampumiensa 198 karhun veret kotipihassaan kasvavan uhrikuusen juurelle. Tuo 200-vuotias komea, mutta jo huonokuntoinen, kaksihaarainen uhrikuusi kaadettiin keväällä 2001 juhlavin menoin.

Koivumäen honka, Savulahti, Riistavesi

Puu on aloittanut kasvunsa 1600-luvulla. Kerrotaan, että sen latvasta saattoi kirkkaalla ilmalla nähdä seitsemän kirkon tornit ja että puulle on uhrattu. Puu on rauhoitettu v. 1964. Puun läpimitta on 102 cm ja pituutta sillä on 21,5 m.

Korhoskylän uhrimänty, Virrat

Männylle oli tapana viedä luonnon jumalille tarkoitetut uhraukset. Kalalta tullessaan kyläläiset laittoivat järven rannalla kasvavan puun koloon osan saaliistaan. 70-luvulla Aarne-myrskyn kaataessa kalliolta pienempiä puita vahingoittui uhrimännyn juuristo, ja puu alkoi kelottua. Nyt puu on kallistunut entisestään, mutta on vielä pystyssä.

Laukaansaaren uhrimänty, Punkaharju

Uhrimänty kasvaa Laukaansaaren kyläalueella aivan ohitustien varrella. Puulle vietiin uhriksi ruokaa. Sen kyljessä on kirveen jälkiä. Puuta alettiin kaataa, mutta työ jäi kesken, sillä kaatajilta loppui rohkeus. Männyn iäksi on mitattu 370 vuotta.

Lyydikkälän tammi, Piikkiö

Tämä Suomen suurin puu on arviolta 1000-1200 vuotta vanha. Ympärysmittaa sillä on 775 cm. Talon vanha isäntä Leo Neuvo kertoi puun olleen ennen sotia niin suuri, että sen sisälle mahtui 24 partiopoikaa.

Sodan jälkeen parkettitehdas halusi ostaa puun ja lupasi tehdä suureen taloon peltikaton korvaukseksi. Mutta puuta ei myyty.

Lähellä Lyydikkälässä sijaitsee Pyhävuori, joka tiedetään vanhaksi uhripaikaksi. Tammikin saattaa olla entinen uhripuu.

Marttilan uhripetäjä, Uskali, Kiihtelysvaara

Marttilan talon tuntumassa seisoo vanha uhripetäjä. Nykyinen isäntä tuntee tarinan, jonka mukaan puun kaataja saa tyrän, eikä ole tohtinut keloa hakata.

Ennen vanhaan on uhripuun koloon viety ruokaa, ja kun joku talosta kuoli, katkaistiin puusta oksa. Puu onkin latvusta lukuunottamatta aivan oksaton. Samalla mäellä on myös joskus sijainnut ortodoksinen kappeli ja hautausmaa.

Matinmäen uhrikuusi, Sulkava

Suuren tapionpöydän mallisen kuusen juurelle tuotiin uhriksi leipää, viljaa, maitoa ja muuta ruokaa. Puun tuuheassa ja suuressa latvuksessa ovat myös miehet tavanneet istuskella korttia pelaten. Puusta käytettiin myös nimiä taikakuusi ja Matinmäen pihapuu. Puu kaatui syksyllä 1997 ja sen ontoksi kovertunut runko on nyt Juvan puukekuksen pihalla.

Muhkan lehmus, Hirvensalmi

Muhkan pellon penkereellä Puulaveden rannalla kasvaa kuuluisa Muhkan lehmus.

Tuo julman suuri niinipuu oli Mannisen uhripuu. Lehmuksen alla uhrattiin jumalille asettamalla ruokaa risukarhin päälle puun juurelle.

Lehmus oli ennen täynnä nauloja ja puutikkuja, joilla oli kaivettu hammasta tai muuta kipeää paikkaa. Lyömällä tikut puuhun yritettiin saada tautia häviämään.

Juhannusyönä paloi puun juurella tuli kenenkään sytyttämättä.

Muurlan uhrimänty, Muurla

Puu tunnetaan nimellä Uhrimänty. Männyn juurelta lähtivät ennen hautajaissaatot. Kellotapulin korjauksen aikana kirkonkello ripustettiin puuhun, jossa sitä soitettiin.

Ollilan pyhä koivu, Vuolijoki

Kun koivu istutettiin, sille luvattiin, että se joka puun kaataa, kuolee. Jos puusta taittaa oksan, käsi tulehtuu ja turpoaa. Poppaämmät veivät koivun juurelle pajan kuonia.

Puromäen mänty, Arhippala, Liperi

Puusta tunnetaan nimityksiä uhrimänty, parapetäjä ja taikapuu. Maanviljelijä Taisto Silfsten -vainajan mukaan paikallisilla asukkailla oli vielä viimevuosisadalla tapana laittaa puun tyveen hakattuun koloon uhreja haltijoille eli paroille. Uhreina tuotiin osuus uudisjauhosta tai pisara ternimaitoa vuoden tulon turvaamiseksi. Uhrilahjat tuotiin yön pimeydessä ja samalla luettiin asiaankuuluva loitsu. Yksi tälläinen on kuulunut näin:

Tule tänne para parka,
kehräsääri, kehräpää,
keppivarsillas kävele,
kokoa pienikin pisara voiksi,
pieksä piimä sakeaksi,
tuo voita tullessasi,
ole onnellinen ollessasi.

Tapionpöytäkuusi, Hämeenkyrö

Vesajärvellä Majamaan hevoshaassa kasvava kuusi on vain puoli metriä korkea, mutta halkaisijaltaan useita metrejä.

Puu on vanha uhripaikka, jonne tuotiin ruokaa ja viinaa tarkoituksena lepyttää Tapiota, metsän kuningasta. Kuusen oksat muodostavat ikään kuin pöydän, jolle uhrit laitettiin.

Puu on nykyään rauhoitettu.

Timin mänty, Hämeenkyrö

Hämeenkyrössä Timinkylällä kasvaa jättiläismäinen vanha uhrimänty, jonka oksilla vanhat ihmiset muistivat nähneensä karhunpääkalloja ja monivärisiä nauhoja.

Pitkienkin matkojen takaa saapui hammassärkyä potevia männyn juurelle. Kaivettuaan tikulla hammastaan, niin että särkevä ien rupesi vuotamaan verta, löi hammassärkyinen tikun puun kylkeen ja pääsi siten vaivastaan. Mänty tästä vain kasvi ja voimistui, niin tikuista kuin sen mukana upotetusta hammassärystäkin.

Puun halkeamaan uhrattiin rahoja ainakin vielä 30-luvulla, ja puun luona käydään yhä vielä lukuisin joukoin.

Toiviaisen suvun pyhä kuusi, Mensuvaara, Uukuniemi

Kuusen istutti Toiviaisen suvun vanha esiäiti.

Kun Ida Toiviainen o.s. Berg tuli emännäksi taloon, neuvoivat vanhat emännät viemään juustomaidon ensipisarat pyhälle kuuselle karjan sairastellessa. Silloin karjaonni paranisi. He kertoivat myös, että koska seudulla on vanhaa asutusta, on siellä paikkoja joita täytyy luusia eli palvoa. Pyhä kuusi on yksi sellainen. Poudan talon emäntävainajakin oli tuonut aikanaan pyhälle kuuselle antimia.

Uimilan uhrimänty, Heinola

Vuonna 1871 syntynyt emäntä Eeva-Liisa Röyhy muistaa mummonsa kertoneen, että uhrimännyn luona käytiin laulamassa omin sanoin sepitettyjä kiitoslauluja, kun kotikylä oli säästynyt susien tuholta. Siihen aikaan oli vielä tavallista, että sudet kävivät iltaisin sieppaamassa lapsia aivan talon nurkan vierestä. Kun sama kertoja oli pieni tyttö oli vielä tapana sitoa tai naulata tähän uhrimäntyyn suden ja karhun luita uhrina hyvälle haltijalle.

Haltiamänty, Yliskylä, Helsinki

Yliskylän kartanon pihalla kasvanut Haltiamänty oli talon suojelijapuu ja tilalla asuneen suvun pyhäpuu. Männylle uhrattiin uutisviljaa. Kartanon tilalla on nyt ostoskekus, mutta Haltiamänty seisoo yhä paikoillaan.

KARHUNKALLOHONKIA

Karhunpääsaari, Hirvensalmi

Malvanniemen ja Väisälänsaaren välille sijoittuvalla saarella kasvoi uhripetäjä, jonka välityksellä malvanniemeläiset hoitelivat suhteita Tapioon.

Pyhä puu, Kinnula

Kinnulan Tikkakankaalla sijaitsevalle Karhupetäjälle eli Pyhälle Puulle tuotiin lähialueiden karhujen luut ja kallot. Puun juurella luettiin myös onnea tuovia loitsuja ennen metsästyksen alkua.

Savelan karhumänty, Saarijärvi

Puun latvaan on nostettu kaadettujen karhujen pääkallot.

Taipaleen karhumänty, Heinola

Männyn sanotaan olevan muinainen uhripuu.

KARSIKKOJA

Pyhäkankaan karsikko, Saarijärvi

Vanha kärrytie kulkee avaran metsikön halki. Vähän ennen pientä mäenkumparetta tien laidalla seisoo mänty, jonka kyljessä on pilkka ja siinä kaiverrettuna vinoristi ja vuosiluku 1861. Tämän puun juurelle kuoli Mikko Iivanainen ajaessaan hevosella kotiinsa ja reen kaarteessa liukastuessa.

Mäen päällä merkillisiä puita on lisää, elinvoimaisia tai kuivuneita mäntyjä, jotka kaikki ovat kuin tielle päin kääntyneitä, kyljissään vuosilukuja, ristejä ja nimikirjaimia. Palokärki työntää päänsä kelosta. Ukkonen jyrähtelee.

Paikka on Pyhäkankaan karsikko Saarijärvellä. Tie on konginkankaalaisten entinen ruumistie. Näihin vainajien karsikkopuihin merkinnät on veistetty viime vuosisadan puolivälissä kuollutta kirkkomaahan vietäessä. Samalla on levähdetty ja ryypätty muistoksi tilkka viinaa.

Lanstun-Saarten karsikko, Konnevesi

Keskellä Etelä-Konneveden suurta selkää Pohjois-Lanstun saaressa on kaikkiaan kahdeksan karsikkomäntyä. Näistä viidessä on selviä merkkejä, vuosilukuja ja nimikirjaimia. Kolmessa arpi on umpeen kuroutunut.

Etelä-Lanstun saari on 1960-luvun lopulla hakattu paljaaksi. Saaressa muistitiedon mukaan sijainneista monista karsikkomännyistä on jäljellä vain yksi kelo. Saaren arvokkaat historialliset muistomerkit ovat siis tuhoutuneet.

HIISIPAIKKOJA

Karsikkosaari, Liperinsalo, Liperi

Pieni pyöreä niemi Perttisalmen suulla. Siellä on uhrattu jumalille.

Peltolan haavisto, Putula, Heinola

Peltolan talon lähipiirissä kasvaa ikivanha haavisto, joka vanhojen ihmisten kertoman mukaan oli uhrilehto. Puut saavat rauhassa kaatua ja lahota. Uutta on kuitenkin aina kasvamassa tilalle.

Talon pihapiirissä on ollut myös uhripihlaja. Siinä asuneelle haltijalle vietiin vastapoikineen lehmän ensimmäiset maitopisarat ja rukiin uudesta sadosta ensimmäiset jyvät. Toimituksen suoritti talon vanha emäntä, Kaisa-muori (1797-1881), joka samalla maanitteli pyhää puuta loitsuillaan. Eräänä usvaisena syysaamuna Kaisa-muori onnistui näkemään haltijan. Se oli vaalea ja lensi haavikon onkaloon. Syysmyrsky kaatoi pihlajan 1943, ja sen annettiin maatua paikoilleen.

Pyhänkorva, Kokemäenjoki

Paikka on vanha jumalanpalvelus- ja uhripaikka. Tarinan mukaan joenpoukaman pieni kuusikko oli Hiiden istuttama.

Myöhäisin pyhistä kuusista kaatui 1800-luvun lopussa ja nykyinen kuusikko on nuorta.

Paikkaan liittyi uskomus, että kun puut kuolevat tulee maailmanloppu. Kokemäenjoelta tulevalta matkaajalta kysytäänkin: ”Vieläkö Pyhänkorvan kuuset kasvavat?”

Samankaltaisia artikkeleita