Valkoinen peura

Kirjoitin jokin aika sitten maanhaltijoista. Tässä joitakin taikoja ja tarinoita aihepiiriin liittyen. Kaikki ovat Samuli ja Jenny Paulaharjun kansanrunousarkistoon tallentamia, lukuunottamatta morsiamen tervehdystä, josta tiedon on kerännyt muudan Ulla Mannonen.

Loitsuja

Maanhaltijalta oli tapana pyytää yösijaa, kun metsään pantiin maata (Ks. myös tämä loitsu).

Mie pyyän maata maatakseni,
En ijäkseni, vaan aijakseni.

Toinen tapa oli sanoa:

Mis pyyvän vyösijaa
Tälle vyölle.

Kun taloon muutti asumaan uusi ihminen, esimerkiksi palkollinen tai miniä tai kuka tahansa, niin hän uhrasi maanhaltijalle ja lausui seuraavat sanat:

Terve maa, terve manto,
Terve maanhaltija,
Terve minä!

Näin taloon muuttanut pääsi maanhaltijan suojelukseen ja pysyi terveenä. Uuteen taloon muuttavan tervehdysloitsusta on erilaisia muunnelmia. Kivennavalla oli tapana, että taloon hevoskärryillä tuotu morsian tervehti maanhaltijaa. Kärryistä noustessa, asettaessaan jalkansa ensimmäistä kertaa pihamaalle, morsian lausui:

Terve maa, terve manner!
Terve talo, terve tanner,
Terve tupa, terve tuvan rappuset,
Terve lattia, terve lavitsat,
Terve lämmin, terve uuni uhkuvainen!
Terve maan haltia, terve talon haltiat!

Jos morsian oli liian ylpeä eikä suostunut tervehtimään, hän sai haltijoiden vihat niskaansa. Silloin ei morsian talossa ”ikänä tervettä päivää nähnyt”.

Tarinoita

60-vuotias Hukka-Salkko kertoi Paulaharjulle seuraavat tarinat Enontekiöltä käsivarren Lapista.

Ruokaa ovat antaneet maanhaltiat minulle monta kertaa unissa. Mutta ei ole kyllä mitään karttunut vattaan. Laiskavaarassa, joka kerta kun nukahdin, annettiin fiiliä. Ei ole kyllä syömähalua, kun herää, vaikka ei olekaan vattaan karttunut mitään.

Monenkertaiset ihmiset ne on maan päällä, vaikka toiset eivät saa toisiansa nähdä. Joskus saa joku ihminen nähdä etempää niitä, ei vierestä. Asuvat maanhaltiat missä sattuu, luulen kyllä, että asuvat näissä kivirakoissa. Olen ollut siellä monta kertaa porojen kanssa ja nukkunut, niin on tultu sanomaan: ”Porot lähtivät ruukaltamaan.” Ja olen herännyt ja niin on käynytkin.

Haltiat on joka paikassa. Mutta me ei nähdä niitä, me, jotka olemme kastetut. Unissa kyllä joku niitä näkee. Kaareneksenvaarassa olen nähnyt monta kertaa haltian. Kun olen siellä poroja paimentanut, niin se on tullut sanomaan: ”Nouse ylös.” Silloin se on tullut näin sanomaan, kun porot ovat olleet lähtemässä. Se on ihmisen haamusa, aina vaimon puolen haamussa. Siinä on hyvä haltia, Kaarneksenvaarassa.

Enontekiöläinen Pekka-isäntä kertoi Paulaharjulle seuraavaa:

Ukko oli Ullatievassa yötä nuotiolla. Porot oli irti, kolme poroa oli, mikä lienee irti päästänyt. Ukko haki porot ja pani valkean tykö kiinni ja pani taas maata. Mutta taas laskettiin porot irti. Ja ukko kuuli jotakin kihinää. Ne maahaltiat eivät suoneet siinä olemaan. Ne olivat ukolle itellekin pakanneet rauhattomuutta tekemään. Mutta äijä ei lähtenyt pois, toiselle puolelle nuotiota vain siirtyi nukkumaan.

Samankaltaisia artikkeleita