Ajatus joulusta

Metsä jouluna

Kasvoin maallistuneessa tapakristillisessä perheessä, sellaisessa tavallisessa suomalaisessa kodissa, jossa uskonto oli enemmän outo kuriositeetti kuin arkipäiväinen ilmiö. Ehkä voisi puhua kulttuurisesta kristinuskosta: luterilaisuuden pyhiä joulusta pääsiäiseen vietettiin kyllä, mutta niiden tietoinen uskonnollinen sisältö oli melko olematonta. Minulla oli jumalkokemuksia, mutta ne tulivat lähinnä luonnosta, eivät luterilaisista instituutioista. Suhteeni kristinuskoon on siis muodostunut aika neutraaliksi. Minulla ei ole mitään traumoja heikäläisistä, mutta luterilaisuus ei ole minua koskaan kiinnostanut, koska kaikki omat kokemukseni ovat vahvistaneet mielikuvaa, että luterilaisuus on ainakin nykymuodossaan jollain tapaa “rikkinäinen uskonto”, eli hengellisessä mielessä vakavasti puutteellinen instituutio.

Pidin kuitenkin joulusta kovasti lapsena, enkä pelkästään niiden jännittävien lahjapakettien takia. Ylipäätään joulussa oli jotain kiehtovaa ja miellyttävää. Näin jälkikäteen olen ajatellut, että joulun suuri merkitys maallistuneen kodin lapselle oli varmaan osaltaan seurausta siitä, että joulunaika oli perheessämme oikeastaan vuoden ainoa hetki, jolloin saattoi saada jonkinlaisen pyhyyden kokemuksen. Joulu kynttilöineen ja koristeluineen oli jotenkin taianomaista, suorastaan transkendentaalista aikaa, jolloin niin kodissa kuin ulkomaailmassakin vallitsi ihmeellisen harras tunnelma. Tieto siitä, että maailmassa oli ihmisiä ja kulttuureita jotka eivät viettäneet joulua, tuntui uskomattoman väärältä, koska ajattelin heidän jäävän paitsi siitä kaikesta joulun ihmeellisyydestä.

Iän karttuessa joulusta karisi lapsenomainen mystiikka, mikä vähensi joulun merkitystä, vaikka toki joulu on minulle aina ollut odotettu ja hartaasti vaalittu juhla. Joskus teini-iässä mukaan astui ajattelevan ihmisen (sinällään oikeutettu ja tarpeellinen) kritiikki kulutuskulttuuria ja joulun kaupallistumista vastaan. Tavallaan asian voi tulkita myös niin, että joulun kaupallistumisen vihainen kritisoiminen auttoi käsittelemään joulun menetetyn pyhyyden ristiriitaa omassa elämässä, ulkoistamaan tapahtuneen muutoksen syyn. Se, että en enää kokenut joulua samanalaisena “puhtaana” ja taianomaisena kokemuksena kuin lapsena selittyi tietenkin mielessäni sillä, että nykyinen joulu oli kaupallistettu muoviseksi krääsäksi vailla mitään pyhyyttä.

Nykyisin koen pyhyyttä monella vuodenkierron hetkellä. Pyhyyden kokemukseni on “jalostuneempaa” kuin lapsuuden primitiivinen ja epämääräinen tunne joulunajan merkityksellisyydestä, mutta samasta asiasta siinä on kyse: arkisen muuttumisesta pyhäksi. Suomenuskon seurauksena moni minulle aikaisemmin melko merkityksetön juhlapäivä on saanut uuden, vakavamman ja syvällisemmän merkityksen. Esimerkiksi juhannus oli pitkään minulle aika turhanpäiväinen ryyppäysjuhla, jota ilmankin olisin helposti tullut toimeen, mutta suomenuskon myötä olen löytänyt keskikesän syvemmän merkityksen ja juhannusyön taianomaisuuden.

Minulle on luontevaa ja itsestäänselvää, että vuodenkiertoon kuuluu pyhiä hetkiä. Joulunaika on yksi noista hetkistä. On surullista, että niin monelle ihmisellä tällainen luonnollinen pyhyyden kokemus on niin kaukainen ja outo asia. Useimmista vanhoista tavoistakin on jäljellä vain repaleiset kuoret, joiden merkitystä ei sen syvemmin ymmärretä. Tämä taudinkuva pätee tietenkin kaikkeen nykyiseen kulttuuriin, ei pelkästään jouluun. Mutta joulunvietto tuntuu kyllä kuvaavan osuvasti nykyihmisen henkistä ahdistustilaa kiihtyvän kaupallisuuden ja perinteiden trivialisoitumisen keskellä.

Edellisen kaltainen kulttuurikritiikki on tietenkin vanhastaan tunnettujen asioiden puuduttavaa toistamista, mutta toisto ei muuta asioiden totuusarvoa. Kadotetun pyhyyden löytäminen on modernin ihmisen keskeinen haaste. Tämä edellyttää henkistä niskalenkkiä rationalistisista kaikkivoipaisuuskuvitelmista ja tehokkuuden nimeen vannovasta taloususkonnosta. Tässä koitoksessa lapsuuden joulujen sydämeen sytyttämä hennosti valaiseva liekki voi näyttää suuntaa pimeyden keskellä.

Lisää aiheesta:

  • Ei aiheeseen liittyviä artikkeleita

2 ajatusta aiheesta “Ajatus joulusta

  1. Jälleen kerran fiksu ja hyvin kirjoitettu teksti – ihailen analyyttista ja oivaltavaa kirjoitustapaasi ja huomaan ajattelevani itse aivan samalla tavalla!

  2. Kiitos kommentista, Adiel. On aina hienoa kuulla, että on pystynyt ilmaisemaan sellaista, johon joku toinenkin ihminen pystyy samaistumaan.

Kommentoi

Your email address will not be published. Required fields are marked *


*

CAPTCHA
Reload the CAPTCHA codeSpeak the CAPTCHA code
 

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>