Talvimaisema

Vuonna 1888 taltioitiin kansanrunousarkistoon yksityiskohtainen kuvaus talon rakentamista edeltävistä loitsutoimituksista. Tiedonannon lähteenä on muudan Teppana Karjalainen, joka oli aikoinaan kuullut asiasta Heikki Kylmäseltä, joka oli vuorostaan kuullut toimituksesta isältään noin sata vuotta sitten.

Toimituksella taloaikeelle saatiin maanhaltijan suostumus, jolloin maanhaltijasta tuli uuden talon kotihaltija.

Lainaan kuvauksen tähän kokonaisuudessaan. Pilkon tekstin väliin muutamia omia huomioitani. Nämä huomiot ovat aina ennen sitä kohtaa kuvauksesta, johon ne viittaavat.

Taloa alkaissa, kuin tehään ensimäinen tuli, se isketään elävan puun taulaan ja sitä tulta virittäissä luvetaan:

Anna Luoja,
suo Jumala,
Anna onni ollakseni,
Suo rauha eleäkseni,
Hyvin aina asuakseni jne.

Ensin maa-alue rajataan tällä pyhitetyllä tulella ja loitsuilla. Taikojen pyhä luku kolme esiintyy jälleen. Tulkitsen niin, että tulella, loitsuilla, puhdasoppisen ihmisen läsnäololla ja kiroamisen välttämisellä paikka puhdistetaan rituaalisesti ja tehdään suotuisaksi hyville voimille.

Sittä kuin on tuli virinnyt palamaan, niin palavan, elävän puun taulapalasen kanssa kierretään sen piha maan ympäri niin laajalta kuin luultaan tarvitsevan kartano ja piha maaksi. Kiertäissään luvetaan talon asetus -sanoja ja rukouksia, (joita kertoja ei muistanut). Sittä kuin on kierretty kolmasti, kaksi kertaa myötä päivin ja yhen kerran vastapäivin, sittä otetaan lakki päästään, luvetaan Isämeitä kaksi kertaa, mutta päästään asti, ja siitä kolmas kerta takasi, ja Herrasiunaus kahiste, paitsi niitä viimmesiä sanoja ”nimeen isän, pojan ja pyhän hengen” ei luveta, vaan siitä käännytään takasi ja luvetaan viimme kerta takaperin. Sittä pannaan lakki päähäsä, ruvetaan työtä tekemään. Ja siitä tulesta ei saa palaminen loppuva kolmeen vuorokauteen eikä autijoksi jättää, pitää olla joku ristitty henkilö siinä kierroksessa eikä saa kirota kolmeen vuorokauteen, siihen pääsee kirouksen väki haltijaksi.

Maanhaltija näyttäytyy rakentajalle unessa, niin kuin jumalat ja haltijat usein. Unikuvan haltijan ulkomuodosta voidaan päätellä paikan väkien ominaisuuksia.

Sittä kolmantena yönä tulee maan haltia, omituinen. Se näyttäytyy unissa; kuin oikeen hyvä, niin näyttäytyy ihmissäkin. Jos on nainen ja on hyvin ilosen näkönen ja komeissa vaatteissa ja kulta korvarenkaissa, sormuksissa, niin tulee kerran siitä talosta varakas ja myötäkäyminen, erittäin karjalla. Jos elukoita näkee unissaan sillon, niin minkä näkösiä näkee, niin semmoiset menestyy. Hevoset pitää välttämättömästi laittaa sen näköset, muun näköset ei menesty, maan haltia ei pijä niistä huolta. Jos miehinen tulee maan haltija, niin se miehinen sillon näyttäytyy. Jos se on ilonen ja hyvissä vaatteissa ja jos sillä on koiria, niin metsä onni on hyvä; vaan lehmi karja ei onnistu niihyvin, kuin hevoset, kuin on miehinen haltija. Toisinaan tulee kaksi, mies ja vaimo. Silloin tulee talo olemaan onnellinen ja hupanen; jos ne on iloset ja rikkaan näköset, on talo rikas; jos on köyhän näköset ja alamieliset, niin elos tulee kurja ja talo jää pieneksi ilmoseksi ijäkseen.

Jos maan haltija on kulta koltuskoissa, niin aamulla nostuvaan pitää tehä pikku uhri sille paikalle, missä se näyttäysi. Otetaan semmoinen sormus, jolla on kolme pari kuntaa vihitty, siitä vuoltaan kolme silua ja luvetaan että:

Mannun ukko, mannun eukko,
Mannun kultainen kuninkas,
Mainio manuen emäntä,
Maan ehtoisat eläjät,
Maan vartijat vakaiset,
Tullos nyt kullan muuttelohon,
Hopean vaehtelohon,
Minun on kullat, ei lasten kullat,
Nämä on hopeat, ei naisten lelut,
Nämä on kullat Ruotsin kullat,
Nämä Saksanmaan hopeat,
Torin on tuotu Torniosta,
Riitelyin rajan takaa,
Minun lassa ollessani,
Piennä piehtaroijessani.
Ota nyt kullat kuppihisi,
Hopeaiset vakkaseesi,
Minulla kuluvat kukkarossa,
Tummenevat tuhnijossa.
Ei kullat kuluhun jouva,
Hukkahan hyvät hopeat.

(Kertoja ei muistanut pitemmältä).

Rakentaja tekee haltijan kanssa ikuisen lupauksen, että muistaa häntä kekrinä tai orstaisin. Jos paikalle kasvaa puu, niin siitä tulee talon uhripuu eli pitämyspuu. Mielenkiintoinen myös tuo tapa sijoittaa talon uuni tontin ensimmäisen tulisijan kohdalle.

Sittä tehään ikuinen seurattava lupaus, joko että vanhana Mikkelinä keitetään lammas ja kutsutaan vieraita, että se tulee kokonaan syötyksi sinä päivänä; ja sen lampaan veri ja sisälmykset, luut ja ne ruuvan tähteet, mitä jääpi, viijään sille paikalle. Silloin Mikkeli-iltana, kuin on päästy syömästä ja ne astijoitten pesu veit viijään sille paikalle; tahi että joka tuorustaina tipautetaan maitotippuja, tahi että kekrinä, kekriä vasen, ”laitetaan ruoka pöytä yksinäiseen huoneeseen” johon valmistetaan ruokija kaikista maan, karjan, metsän ja veten tuotteista ja ne kekri-iltana viijään sille paikalle. Tahi tehkään minkä moisen lupauksen tahaan, niin se pitää seurata, eikä huonetta saa sille paikalle tehä eikä tietä laittaa siitä kohti kulkemaan. Ja jos puu kasvaa sillen paikalle, mikä hyvään vesa ensimäiseksi nousee, niin se pitää suojella, ettei siitä saa yhtään oksaa taittaa eikä elävillä syöttää. Se puu juuri itse tulee olemaan se näkyvä, palveltava esine, jolle kumarretaan aina sitä maan haltijaa palvellessa, ja sen juuressa pitää aina uhrata, jos näyttäytysi muuvallakin. Ensimäinen pirtti pitää tehä niin, että uuni tulee sen ensimäisen tulisijan päälle.

Sillon kiertäissä kuin luvetaan niitä Herrasiunausta ja Isämeitää, niin ei luveta viimmeisiä sanoja sen vuoksi, kuin pappi lukee ne ruummista mullatessaan; niin ne jos lukisi kaikki ja ei viimme kertaa lukisi takaperin, niin voisi kalman väki asettua asumaan. Ja kirota ei saa sen tähen kolmeen vuorokauteen, kuin ei ole maan haltijaa vielä, niin voi asettua hiiten väkeä ainaisiksi asukkaiksi, niin kuin monessa on, jossa roskua seinät yöllä asuinhuoneissa ja painaisena ajelehtaa, itkettää lapsia y.m.

Jos toimitukset toteutetaan oikealla tavalla, niin maanhaltija asettuu suojelemaan kotia.

Sillä tavalla kuin talo laitetaan, niin tuli ei tie vahinkoa koskaan. Jos se sattuu olemaan pahasti, niin kyllä maan haltia herättää korjaamaan, ynnä muuta se tekee, joka kuuluu hänen huolekseen. Suuremman vahinkon eillä se näyttäytyy ilmisissä; silloin pitää olla varuillaan, niimpä usein on saatu vahinko estetyksi.

Tässä kuvauksessa ei sitä mainita, mutta niin sanottuja ukonvaajoja, esihistoriallisia kivisiä työkaluja, on myös kätketty rakennusten perustuksiin onnea tuomaan. Kansanuskomusten mukaan Ukon vaaja oli Ukon yleisin ase. Se oli kiviase, joka saattoi halkaista puun. Ukonilmalla vaaja iskeytyi syvälle maahan, josta sen saattoi kaivaa esiin. Maan uumenissa makaavan vaajan uskottiin nousevan maata kohti vuosien mittaan. Samanlaisia uskomuksia tavataan Harvan mukaan saamelaisilta, skandinaaveilta ja balteilta.

Johtuen jumalallisesta alkuperästään, ukonvaajat olivat voimakkaita esineitä, joista veistettiin osia käytettäväksi kansanparannuksessa. Vaaja toimi myös tulta vastaan, koska se oli alkutulen synnyttäneen jumalan ase. Hämeenkyrössä uskottiin, että jos vaajan kanssa kiertää kolmasti kaskialueen ympäri, niin tuli ei aiheuta vahinkoa alueen ulkopuolella. Kivijalkaan laitettu ”ukonvaaja” eli taikakalu torjui uskomusten mukaan salamaniskuja ja sairauksia.

Tuli ja Ukko tuntuvat siihen liittyvän jonkin alueen suojeluun. Eikä ihme, iskeehän Ukko pahoja henkiä taivaasta salamallaan. Suojeluun (ja todennäköisesti Ukkoon) liittyy myös pihlaja, joka on ollut perinteisesti suomalaisen pihapiirin pyhä puu. Kansanrunouden säkein:

Pyhät on pihlajat pihoilla,
Pyhät oksat pihlajoissa,
marjaset sitäi pyhemmät.

Monissa mytologioissa pihlaja yhdistetään nimenomaan ukkoseen ja jumalallisiin voimiin. Esimerkiksi Liettuassa uskottiin, että salama ei iske pihlajaan. Marien mukaan pihlajanoksat suojaavat kummituksilta ja pahoilta hengiltä. Ruotsissa pihlajasta valmistetuilla risteillä suojeltiin juomavettä pahoilta hengiltä. Uno Harvan mukaan Suomessakin on suojattu taloja, kotieläimiä, metsästäjien ansoja, kalastustarvikkeita ja muita paikkoja ja tarvikkeita pihlajanoksista tehdyillä kepeillä ja ympyröillä. Suomalaisessa perinteessä Ukon ja pyhän pihlajan yhteyttä ei ilmaista suoraan, mutta molemmilla on samanlainen rooli pahojen henkien karkottajina. Tämä on varmasti vaikuttanut siihen, että pihlaja on haluttu pihapiiriin.

Ukonvaajoista tuli mieleen ironinen tapaus. Ukonvaaja on nimittäin löytynyt jopa uskonpuhdistaja Agricolan vanhan kotitilan perustuksista Pernajan Torsbystä. Agricolan kotitalon kaivauksissa löydetty kiilleliuskeesta valmistettu 6 senttiä pitkä talttamainen työkalu on ilmeisesti laitettu rakennuksen kivijalkaan joskus 1700-1800-luvulla. En voi tässä yhteydessä olla ajattelematta paikan nimeä: Torsby, Torin kylä. Nimensä perusteella se on kyllä sopiva paikka ukkosenjumalan aseille.

Samankaltaisia artikkeleita