Nuku, nuku nurmilintu,
Väsy, väsy västäräkki!
Tee sä pellolle pesäsi,
Koivunoksalle kotiisi,
Kalliolle kartanosi!
Nuku, kun minä nukutan,
Väsy, kun minä väsytän,
Nuku unosen rekehen,
Väsyläisen kelkkasehen!
Anna sotka siipiäsi,
Millä lennän leuhottelen,
Lennän unta ottamahan,
Nukutinta noutamahan
Ukon uuden lippahasta,
Akan vanhan vakkasesta!
Unta täällä tarvitahan,
Nukutinta nuurutahan,
Unta tälle lapselleni,
Nukutinta nukeelleni.
Uni ulkona kysyvi,
Unen poika porstuassa:
”Onko lasta kätkyessä,
Pientä peittehen sisässä,
Vakahista vaattehissa?”
Tule ulkoa unonen,
Käy unonen kätkyehen,
Lapsen pienen peittehesen,
Vakahisen vaattehisin!
Anna maata lapsen pienen,
Levätä vähäväkisen!
Nukuta Jumala lasta,
Makauta marjastani,
Saisi likkakin levätä,
Lapsen orja olla jouten!
Anna maata maan unia,
Maan unia, puun unia,
Kaiken kartanon unia!
Terve,
Kiitos mielenkiintoisesta kommentista. Voit varmaan laittaa tänne linkin tuohon blogiin/nettisivuston kun se avataan? Kiinnostuksella odotan.
Hei!
Hyvä runo, joka kuuluu vanhaan muinassuomalaiseen (krk) runokerrostumaan. Olen tutkinut asiaa ja huomannut, että ko. nukutusrunossa on alun perin ollut useampiakin säkeitä. Kävin v. 1976 Jalasjärvellä äitini tädin luona kylässä ja tallensin häneltä useita Kalevalamitallisia runoja. Hän muisti tähänkin useita säkeistöjä lisää, joita ei ole tässä mainittu. Olen suunnittelemassa blogia/nettisivustoa jossa käsittelen muinaista kuusamolaista (käsite, joka kattaa koko vanhan esikristillisen Suomen) kulttuuria ja myös kansanrunoutta- tulen julkaisemaan runon siellä.
Tämä sivusto on siltä osin erittäin hyvä, että se pitää yllä vanhoja runoja.
Valitettavasti tästä käytetään yleeensä vain alkua!
Voi tämä oli tuttu lapsuudesta. Äiti lauloi aina tätä. En vain muistanut noita viimeisiä säkeistöjä. Kaunis tämä on.