Marjanpäivänä syötiin punaisia karpaloita.

Marjanpäivänä syötiin punaisia karpaloita.

Maaliskuun loppupuolella vietetään kevätpäiväntasausta. Valoa on vuorokaudessa pian taas pimeyttä enemmän. Luonnon elinvoima herää ja se näkyy kevään merkkeinä luonnossa. Vanhan kansa on seurannut muun muassa lintuihin, lumien sulamiseen ja jäiden lähtöön sekä kalojen kutuun liittyviä kevään merkkejä.

Rahvaanuskon tavat perustuvat vuosituhantiseen maatalousyhteiskuntaan, jossa lämpötilanvaihteluilla on ollut viljelijälle suurempi merkitys kuin auringon tasauksilla. Varsinaisesti kevätpäiväntasaukseen liittyviä uskomuksia ja tapoja tunnetaankin vähän.

On arveltu, että kevätpäiväntasauksen tapoja ja uskomuksia olisi siirtynyt osaksi Kevät-Maariaa, jota vietetään 25. maaliskuuta. Kristillisessä perinteessä Kevät-Maarian eli Marjanpäivän tai Punamarjanpäivän tarkoitus on ollut juhlistaa Kristuksen neitseellistä sikiämistä yhdeksän kuukautta ennen joulua. Monet kansanomaiset Marjanpäivään liittyvät tavat ja uskomukset kuvastavat kuitenkin enemmän keväisen suomalaisen luonnon ilmiöitä ja vanhaa luonnonuskoista uskomusmaailmaa kuin kristillistä teologiaa.

Marjanpäivä on ollut toiselta nimeltään myös Punamarjanpäivä, jolloin on syöty punaisia karpaloita. Samoja tapoja tunnetaan Virosta, jossa on myös juotu Marjanpäivänä punaisia juomia, jotka ova antaneet terveyttä, voimaa ja kaunista ihonväriä tulevalle kesälle. Virolaisilla Marjanpäivä on ollut myös naisten pyhä.

Marjanpäivää pidettiin myös säiden taitekohtana, josta on ennustettu lukemattomin tavoin tulevaa säätä. Mitä sää Marjana, sitä se on Jyrkiin eli karjanuloslaskupäivään asti (23.4.). Minkälainen ilma on Marjana, sellainen on juhannuksena. Jos Marjanyönä on kirkas tähtitaivas, tulee hyvä sieni- ja marjavuosi. Tulee hyvä marjavuosi, kun puissa on Marjanpäivänä huurretta. Sanottiin myös, että Marjanpäivän jälkeen on vielä yhdeksän tuiskua.

Kevätpäiväntasauksena kurjen sanottiin ottavan lentoasennon kaukana etelässä kohti pohjoista ja tokaisevan: »Tasan yöt, tasan päivät, tasan kaksi jalkaistani». Kevätpäiväntasaus onkin lintujen paluumuuton aikaa. Uralilaisten uskomusten mukaan muuttomatkoja tekevät vesilinnut ovat taivaallisten jumalten viestinviejiä. Lintujen tie ylisen ja ihmisten maailman välillä kulkee pitkin Linnunrataa. Vesilinnut tuovat joka vuosi kevään maailmaan.

Kevätpäiväntasaus ja Marjanpäivä ovat myös metsälintujen soidinaikaa ja haukien kutuaikaa. »Marjalta kala kudulla ja lintu soitimella», sanottiin. Keväällä ruokavalion osaksi saatiin tuore kala. Kevätpäiväntasauksen tienoilla esiintykin useita kalastususkomuksia. Uskottiin, että ottavimmat uistimet ja onget tehtiin kevätpäiväntasauksena ja Marjanpäivänä sai vitsoista parhaan katiskan.

Itämerensuomalaisessa mytologiassa miespuoliset jumalat tekevät maailman, valmistavat kulttuuriesineet kuten raudan ja sammon sekä matkaavat tuonpuoleiseen. Nainen sen sijaan keskittyy turvaamaan olemassa olevan ja ylläpitämään kosmosta. Tässä roolissa hän edustaa elämän lopullisia rajoja: niin syntymää kuin kuolemaakin hallitsee naisjumala. Perinteessä on jopa piirteitä, joista voidaan tulkita maailman syntyneen naisesta.

Jumalhahmona Maaria palautuu kantauralilaisen mytologian elämän äitiin. Elämän äiti yhdistetään etelään, aurinkoon, koivuun ja vesilintuihin. Hän lähettää maailmaan kevään muuttolintujen mukana ja sielut syntyville ihmisille. Hänellä kerrotaan myös olevan poika ja hän auttaa naisia synnytyksen hetkellä. Suomalaisessa mytologiassa elämän äiti on Päivätär, jonka on keskiajalla korvannut auttava ja parantava Neitsyt Maaria. Marjanpäivänä kunnioitettu auttava ja rakastava Maaria on siis Päivätär.

Samankaltaisia artikkeleita