Kaikkien aikojen ensimmäinen hiisienpäivä 28. maaliskuuta on omistettu suomalaisen etnisen luonnonuskonnon pyhien paikkojen tutuksi tekemiselle ja suojelulle. Taivaannaula käynnistää päivän kunniaksi monivuotisen Hiisi-projektin.

Kaikissa uskonnoissa on pyhiä paikkoja. Useimmissa uskonnoissa pyhät paikat ovat rakennuksia kuten temppeleitä ja kirkkoja. Suomalaisessa etnisessä uskonnossa maailman pyhyys on kuitenkin koettu luonnontilaisissa paikoissa. Perinteemme tuntee niin pyhiä kiviä, puita, mäkiä kuin vesistöjä. Pyhät paikat ovat sijainneet niin yhteisöjen pihapiirissä kuin syvällä metsässäkin.

Muinaisessa Suomessa ja Virossa pyhiä paikkoja on kutsuttu hiisiksi. Pyhillä paikoilla on rukoiltu, uhrattu ja parannettu. Hiisi oli erotettu ihmisten maailmasta, se oli pyhää aluetta. Pyhiä kiviä, puita ja lähteitä on pidetty väylänä tuonpuoleiseen ja niille on viety antimena ensimmäiset viljat, ensimmäiset lehmien lypsämät maitotipat ja niin edelleen.

Puhdasoppisuus ei hävittänyt kaikkia pyhiä paikkoja

Toisin monesti luullaan, Suomesta ei tuhottu kaikkia alkuperäisen luonnonuskonnon pyhiä paikkoja keskiajalla. Suurimmat tuhot luterilainen kirkko teki vasta 1700-luvulla puhdasoppisuuden aikaan. Siinä missä ortodoksinen kirkko otti etnisen uskonnon palvontapaikat osaksi uskonnonharjoitusta, luterilaisen hakkasi lehdot maahan. Lehdot katosivat, mutta yksittäiset kivet, puut ja lähteet jäivät.

Säilyneet pyhät paikat olivat tärkeitä ihmisille. Niillä vierailtiin edelleen salaa, vaikka esivanhempien tapojen jatkaminen oli pitkään lain silmissä rangaistavaa. Kiville, puille ja lähteille uhraaminen jatkui läpi vuosisatojen ja siitä on tietoja vielä 1930-luvulta, jopa 1940-luvun puolelta.

Vanhojen tapojen jatkaminen oli vielä hyvinkin elinvoimaista esimerkiksi Pohjois-Karjalan Liperissä, kun seudulla tehtiin piispantarkastus loppuvuodesta 1746. Piispa ei ollut tyytyväinen saamiinsa tietoihin kansan tavoista, sillä joulukuussa hän antoi päätöksen tunnettujen uhripaikkojen sekä talojen luona ja pelloilla kasvavien puiden hävittämisestä.

Päätöksen täytöönpanosta ei ole tietoa, mutta reilu vuosi myöhemmin 28. maaliskuuta 1748 maaherralle lähetettiin kirje, jossa kruunua vaadittiin tarttumaan toimeen ja viimeinkin hävittämään epäilyttävät uhripaikat, puut ja puistot. Tänään tulee kuluneeksi tasan 265 vuotta tuon arkistoissa säilyneen kirjeen kirjoittamisesta.

Suomalaiset etsivät juuriaan

Nyky-Suomessa säilyneitä hiisiä ei enää tuhota uskonnon takia. Periaatteessa paikat on suojeltu muinaismuistoina, mutta tästä huolimatta esimerkiksi uhrikivillä on vaarana tulla siirretyksi rakennushankkeiden alta.

Nyky-Suomessa monien ihmisten tiedot perinteisistä pyhistä paikoista ovat usein vähäisiä, vaikka paikka saattaa sijaita aivan omassa lähiympäristössä. Toisaalta monet suomalaiset kaipaavat lisää tietoa juuristaan ja suomalaisesta henkisestä perinteestä.

Tämän takia Taivaannaulan julistaakin maaliskuun 28. päivän vuotuiseksi hiisienpäiväksi. Päivä kannustaa ihmisiä etsimään tietoa luonnontilaisista pyhistä paikoista ja tutustumaan niihin sekä elvyttämään paikkoihin liittyviä perinteitä.

Päivän ajankohta on valittu tuon edellä mainitun kirjeen perusteella. Haluamme näin kääntää sen sanoman päälaelleen. Luonnontilaisten pyhien paikkojen hävittämisestä ja unohtamisesta voimme siirtyä niiden tunnustamiseen ja kunnioittamiseen osana juuriamme.

Hiisille on tärkeää antaa arvoa muinakin kuin ”kuolleina” muinaismuistoina – ne ovat eläviä kohteita, joissa jokainen suomalainen voi kokea pyhyyttä ja yhteyttä aikaisempiin sukupolviin.

Hiisi-projekti kokoaa tietoa pyhistä paikoista

Taivaannaula juhlistaa kaikkien aikojen ensimmäistä hiisienpäivää käynnistämällä Hiisi-projektin, jonka tarkoituksena on suomalaisten luonnontilaisten pyhien paikkojen kartoittaminen, kuvaaminen ja tiedon kokoaminen.

Projektin ja sen osana julkaistavan verkkoaineiston kautta ihmisillä on mahdollisuus tutustua paremmin oman lähialueensa hiisiin. Useamman vuoden kestävässä projektissa kerätään puihin, kiviin, lähteisiin, vuoriin ja muihin kansanperinteen tuntemiin pyhiin paikkoihin liittyvää tietoa, tutustutaan paikkoihin ja taltioidaan niiden nykytilaa valokuvien ja videoiden avulla.

Pyrimme luomaan myös yhteyksiä eri alojen toimijoihin ja paikallisiin perinteentuntijoihin, jotta hiisistä saataisiin koottua tietoa kiinnostuneiden ihmisten saataville.

”Hanke on jo käynnistetty ja etsimme tällä hetkellä lisää vapaaehtoisia mukaan. Ihmiset voivat osallistua esimerkiksi kuvaamalla kotiseutunsa pyhiä paikkoja ja kertomalla niihin liittyviä perinnetietoja. Käytämme hyödyksi myös olemassa olevia perinnearkistoja, joiden läpikahlaamisessa tarvitsemme apukäsiä”, hankkeen vetäjä Patrick O’Rourke toteaa.

Jos olet kiinnostunut olemaan mukana luonnontilaisia pyhiä paikkoja ja niiden nykytilaa kartoittavassa Hiisi-projektissa, laita viestiä osoitteeseen hiisi@taivaannaula.org.

Hyvää suomalaisten hiisienpäivää!

Katso tästä linkistä Annika Michelsonin esitys Suomen, Ruotsin, Viron ja Luoteis-Venäjän luonnontilaisista pyhistä paikoista.