Valkeakoskella vietettiin toukokuun puolivälissä perinteisiä suomalaisia kevätperinteitä jatkavaa helajuhlaa. Taivaannaulan jo viidettä kertaa järjestämä tapahtuma kokosi paikalle noin 45 eri-ikäistä osallistujaa ympäri Suomea. Juhlan ohjelmallisen perustan muodostivat tuttuun tapaan vanhan kansan uskomukset, tiedot ja taidot sekä suomalainen luonto ja yhteisöllisyys.

Juhlasaunassa jätetään arki taakse

Hela tai helka on ollut kevätjuhla helatorstain ja helluntain tienoilla. Juhlan vietolla varmistettiin peltojen ja vainioiden hedelmällisyys ja hyvä sato. Kevään ja lumien sulamisen myötä juhlat siirtyivät luontoon; niityille, pelloille, lehtoihin ja vuorille. Joidenkin helka- tai hiisi-alkuisten mäkien tiedetään ollaan helajuhlien viettopaikkoja. Mäen laella on poltettu onnea tuovaa helavalkeaa, jonka ympärillä laulettiin ja tanssittiin yhteisiä tansseja.

Ensimmäisenä iltana Taivaannaulan helajuhlassa esittäydyttiin, vaihdettiin tuttujen kanssa kuulumisia ja keskusteltiin kevätjuhlien perinteistä ja niiden merkityksestä. Tämän jälkeen jätettiin arki jälleen hetkeksi taka-alalle. Juhlasauna sytytettiin ensimmäisenä iltana ukkosen iskemillä puilla ja pyhitettiin perinteisillä tavoilla ja loitsusanoilla. Löylyissä osallistujat pääsivät jättämään taakseen arjen kiireet ja puhdistautumaan juhlan viettoon. Saunan jälkeen puettiin päälle vaaleat juhlavaatteet.

Runomittaa, ravintokasveja ja erätaitoja

Seuraavana aamuna vietettiin Taivaannaulan kevätkäräjiä, jossa sovittiin viime aikoina vauhdilla kasvaneen yhdistyksen käytännön asioista. Taivaannaulan toiminta on monipuolisempaa ja vilkkaampaa kuin koskaan ennen, joten pohdittavaa ja päätettävää riitti. Hyvässä hengessä käydyssä kokouksessa käytiin läpi kekrin jälkeistä toimintaa ja suunniteltiin tulevaa, kuten Hiisi-hanketta ja Viron kesäleiriä.

Käräjien jälkeen rakennukset ja pihapiirit täyttyivät erilaisista työpajoista. Ihmiset pääsivät opiskelemaan perinteisestä suomalaista runomittaa eli kalevalamittaa ja kokeilemaan taitojaan kalevalamittaisten virsien eli laulujen koostamisessa. Lehtomaisella lähialueella tutustuttiin keväisestä luonnosta löytyviin ravintokasveihin. Aikaa löytyi myös vanhan kansan ulkoleikeille, perinneruokien valmistukselle ja vanhojen erätaitojen verestykselle rakovalkeatyöpajassa.

Ukon pidot

Työpajojen jälkeen ennen ruokailua kokoonnuttiin järven rantaan viettämään Ukon vakkoja. Kevätkesällä kylvöjen aikaan tai kuivuuden uhatessa vietettiin kylissä vakkajuhlaa. Pidot suunnattiin Ukolle, jonka antaman sateen turvin ruis ja ohra saattoivat kasvaa. Vakoissa on perinteisistä laulettu, rukoiltu ja juotu Ukon malja, joka yhdisti osallistujat samaan voimaan. Taivaannaulan vakoissa ihmiset myös toivat paikalle luonnonmateriaalista valmistettuja antimia, kuten käsitöitä, ruokaa ja juomaa.

Vakkojen jälkeen päivän kruunasi maittava juhlaruokailu, luonnon ja uuden sadon antimista. Kunniapaikalla pöydässä oli rosvopaistina paistettua villisikaa. Pienen ruokalevon jälkeen vuorossa oli neitojen sauna, jossa neidot pääsivät rentoutumaan ja kaunistautumaan kauniiksi kuin keväinen luonto. Neitoja on perinteisesti saunotettu helluntaina, jolloin sulhasta vailla olevat neidot turvautuvat tietäjänaisten apuun. Tietäjäeukot nostattivat neitojen lemmenvoimaa saunassa tietyin menoin ja väkeviä sanoja lukemalla.

Helavalkeassa palaa katajaa ja tervaa

Iltasella helavalkeaksi sytytettiin rakovalkea, jossa poltettiin hyvää onnea tuovaa katajaa ja tervaa. Hämärtyvässä kevätillassa laulettiin ikivanha tulen syntyruno ja tuli iskettiin perinteisin menetelmin. Pienemmästä nuotiosta osallistujat pääsivät sitten siirtämään tulen tervaksilla rakovalkeaan. Rakovalkean ääressä vietettiin mukavaa iltaa, tanssittiin, laulettiin ja musisoitiin pitkälle kevätyöhön.

Sunnuntaina herättiin haikeissa tunnelmissa usvaiseen helluntaiaamuun. Edessä oli loppusiivous ja vanhojen ja uusien tuttujen hyvästely. Osa osallistujista jatkoi vielä Ritvalan maineikkaaseen helkajuhlaan. Satojen vuosien ajan Ritvalan kylässä vietetty helkajuhla on elävä todistus suomalaisen kevätjuhlaperinteen pitkästä jatkuvuudesta. Raitinristiltä lähtevä neitojen kulkueen on uskottu turvaavan alueen peltojen hedelmällisyyden. Ennen helkajuhlaa osallistujat tutustuivat vielä Ritvalan kylässä kyyttökarjaan ja maatiaiskanojen elämään.

Tässä vielä helajuhlan kalevalamittatyöpajan sanallista satoa:

Helana heräävi luonto,
heränneekö ihminenki?

Kipuisna kisoihin lähdin,
toipilasna taipaleelle,
vetämätön, jaksamaton,
kevätkansan karkelohon.
Perillä lämpö läikähteli
Helakansan kohdatessa,
siitä saimme saunomahan,
juhlalöylyn lyötäviksi,
syli lempiä ol saunan,
löyly puhdas ja väkevä.

Aamusta käräjäin käynti,
sitten uutta oppimahan!
Lähestyissä illankoiton
lehdos lahjat laskettihin,
niin kuin isät ennen meitä,
niin kuin isät, niin kuin emät,
Ukon malja nostettihin.
Pitopöytä notkuvainen
herkut tarjos kaikenlaiset.
Sauna lämpes, lempeet löylyt
yrttikylvyin hemmotteli,
ruumiin raukeeks, mielen tyyneks
hellin höyryin keinutteli.
Tulen siitä iskentähän,
helavalkeen vaalintahan,
tulensynty, vanha laulu,
saatto liekit leiskumahan.
Laulut, tanssit yötulilla
sekä haikeet että roisit,
nukkumaan ei malttais mennä
vaikka painaa päivä pitkä.

Arki jo aamulla ahisti
pakkaaminen, siivoominen,
varaussanat turvaks matkan,
halit haikiat, kyynelsilmät,
hyvästejä heitellessä,
sitten koitti lähtöhetki.

Matkalla jo ikävä iski
oman kansan karkelohon.

Väsy, mutta onnellinen,
matkalainen mielessänsä
tuumas: kunhan yöni uinun,
nukun päivän, torkun toisen,
niin levollinen harras mieli
suven suuren siunannevi!

E.S.

Hela aloitti Taivaannaulan kesäkauden, joka on täynnä tapahtumia. Käynnistetty Hiisi-hanke jatkuu läpi kesän. Heinäkuun lopussa yhdistys järjestää virolaisen Maavalla Kodan kanssa yhteisleirin Virossa.

Lisäksi suunnitelmissa on järjestää tapahtuma Janakkalan Laurinmäen hiidessä elokuussa Laurinpäivänä. Tapahtumassa elvytetään 1700-luvulla jatkuneita Laurinpäivän perinteitä. Lisäksi alkusyksystä on mahdollisesti luvassa syysrukiin kylvöä Satakunnassa perinteisin menoin.

Samankaltaisia artikkeleita