Erämaa on vanhastaan tarkoittanut nautinta-aluetta, johon tietyn yhteisön jäsenillä on ollut eränkäyntioikeus. Se on tarkoittanut oikeutta metsästää, kalastaa ja kaskiviljellä alueella. Sisämaan paikannimet ovat säilyttäneet runsaasti jälkiä vanhasta eräkulttuurista. Monet muinaisista paikannimistä ovat ymmärrettäviä myös nykysuomalaiselle, mutta eivät välttämättä kaikki.

Tässä on muutamia esimerkkejä suomalaisten paikannimien eräkulttuurin viittaavista sanoista.

Hangas. Aitamainen hirven ja peuran pyydys.

Jana. Tarkoittanut hämäläismurteissa esimerkiksi polkua tai reen uraa.

Kassa. Varasto kalan, viljan ja riistan säilyttämistä varten.

Keitele. Kapea maakannas, jonka kohdalla veneen vetäminen kannaksen yli on lyhentänyt huomattavasti soutumatkaa.

Lakka. Alkuperäinen merkitys on vino havuista kyhätty suojakatos eli laavu.

Kuuri. Lakan tapaan väliaikainen suoja tai katos.

Oks. Vanha karhua tarkoittava sana oksi. Genetiivissä sana on ohden, joka näkyy Ohen- ja Ohden-alkuisissa paikannimissä.

Olki. Hyvin monien olki-alkuisten paikannimien arvellaan liittyvän kaskenpolttoon.

Pykälistö. Kaskeamisen yhteydessä suoritettiin puiden kuivatus, eli pyältäminen.

Raha. Raha on tarkoittanut maksuvälineenä käytettyä turkista, etenkin oravannahkaa. Paikalle on voitu tulla maksamaan veroja tai se on ollut hyvä turkiseläinten pyyntipaikka.

Raja. Rajat eivät olleet entisaikaan suoria viivoja kartalla, vaan paljon epämääräisempiä käsitteitä. Raja on usein ollut kokonainen alue, esimerkiksi Rajakorpi.

Rita. Metsäriistan pyydys tai sudenkuoppa.

Samankaltaisia artikkeleita