Puista on varhaisista ajoista asti saatu materiaalia asumuksiin, kulkuvälineisiin, tarve-esineisiin, työkaluihin ja lasten leikkeihin. Pihapiirin ja metsän puita kunnioitettiin myös sielullisina olentoina, joilla oli kohtalonyhteys ihmisten elämään.

Mäntyä on arvostettu rakennusten ja veneiden materiaalina. Pimeät pirtit valaistiin päreillä ja katovuosina männyn petusta saatiin tärkeää lisäravintoa. Männystä poltettiin myös tervaa, joka teki veneet vesikelpoisiksi ja paransi vammoja. Kuoleman jälkeen vainajan nimi kaiverrettiin karsikkomännyn runkoon.

Kuusi on ollut myös tärkeä rakennus- ja käyttöpuu, siitä tehtiin muun muassa karhet kaskipelloille. Kuusta pidettiin parhaana sointipuuna, jonka kaiku kantaa kauimmaksi. Kuusen pihkaa käytettiin haavojen, turvotusten ja palovammojen hoidossa. Metsämiehet jättivät anteja niin kutsutuille tapionpöytäkuusille, joiden uskottiin olevan pyhiä metsänjumalalle.

Koivu tunnistettiin oivaksi polttoaineeksi ja kestäväksi tarvepuuksi, jota on käytetty lukemattomiin tarkoituksiin kuten kelkkojen jalaksiin, kärrynpyöriin ja puukonpäihin. Koivusta valmistettiin myös astiat, luudat, vispilät ja vihdat. Koivun tuohta käytettiin talonpoikaiskulttuurissa kekseliäästi ja monipuolisesti – ikään kuin muovia nykykulttuurissa.

Koivu on myös uralilaisten kansojen maailmanpuu, jonka juuret ovat vainajalassa ja latva jumalten tyyssijoilla. Latvuksen yllä avautuu kirjokansi ja taivaankappaleet kulkevat radallaan oksien läpi. Koivun tuohinen runko on ihmisten maailma. Juurakossa pulppuaa terveyttä antava lähde, josta onni virtaa mahlana rungon läpi.

Puihin liittyy suomalaisessa uskomusperinteessä aina sekä kielteisiä että myönteisiä mielikuvia. Kataja on tässä suhteessa poikkeus: siitä on ainoastaan myönteisiä uskomuksia. Kataja suojeli ihmisiä niin luonnossa kuin pihapiirissäkin. Matkamiehet hakivat sen alta turvaa öisin. Katajan kiinnittäminen oveen antoi asuntoon hyvän tuoksun, karkotti sairaudet ja piti pahat voimat loitolla.

Vanha kansa tiesi katajan sitkeäksi ja kestäväksi materiaaliksi. Tuoksuvat katajaiset lusikat, kulhot, tuopit ja purkit olivat emäntien suuresti arvostamia. Katajaisen tuopin sanottiin antavan oluelle oikean oluen maun. Oksia käytettiinkin myös sahdin valmistuksessa.

Pihlajan sitkeä ja taipuisa materiaali soveltuu vaikkapa vasaranvarreksi tai taltanpääksi. Katajan tapaan myös pihlajalla uskottiin olevan suojelevaa ja onnea tuovaa voimaa. Keväisin karja laskettiin laitumelle pihlajaveräjän läpi. Kalaonnea saatiin vetämällä kalaverkot halkaistun pihlajavitsan läpi. Pihlajanmarjojen voimalla voitiin parantaa taioilla pilatut pellot ja lisätä naimaonnea.

Samankaltaisia artikkeleita