Ennen talon rakentamista paikka on perinteisesti varmistettu asumiselle suotuisaksi. Rakennusaikeille hankittiin maanhaltijan suostumus, jolloin maanhaltijasta tuli uuden talon kotihaltija. Vuodelta 1888 taltioidun tiedon mukaan taloa rakentaessa toimittiin seuraavasti.

Ensin iskettiin paikan ensimmäinen tuli. Se tehtiin elävän puun taulaan ja tulta virittäessä luettiin loitsuja. Kun valkea virisi palamaan, kierrettiin koko pihamaa palavan taulan kanssa ja luettii loitsuja ja rukouksia. Pihamaa kierrettiin kaksi kertaa myötäpäivään ja kerran vastapäivään.

Tulta poltettiin paikalla kolme vuorokautta eikä sitä saanut jättää hetkeksikään yksin. Kolmantena yönä maanhaltija näyttäytyi rakentajalle unessa. Haltijan olomuodosta pääteltiin paikan väkien ominaisuuksia ja suopeutta rakentamiselle.

Jos unessa nähtiin iloinen, kauniisiin vaatteisiin, kultaisiin korvarenkaisiin ja sormuksiin sonnustautunut nainen, talosta tuli varakas ja erityisesti karja menestyi. Jos unessa nähtiin iloinen ja komeissa vaatteissa oleva mies, talolla tulisi olemaan pyyntionnea ja hyviä hevosia. Jos unessa nähtiin iloinen pariskunta, talon asukkaiden avioelämä tulisi olemaan onnellinen. Jos oli nähty onnellinen ja rikas haltija, tehtiin aamulla pieni uhri siihen paikkaan missä se oli nähty.

Maanhaltijan kanssa tehtiin ikuinen seurattava lupaus. Sille luvattiin antaa osansa aterioista juhlapyhinä: esimerkiksi Mikkelinä vietiin paikalle lampaan veri, sisälmykset, luut ja muut tähteet. Tai tiputettiin maitotippoja paikalle joka torstai. Taikka vietiin kekri-iltana haltijalle ruokia kaikista maan, karjan, metsän ja veden tuotteista.

Oli lupaus minkälainen tahansa, sitä ei saanut rikkoa, eikä haltijan näyttämälle paikalle saanut rakentaa mitään tai tehdä tietä. Jos paikalla kohosi puun vesa, sitä piti suojella eikä puusta saanut taittaa oksaakaan. Luvatut antimet tuotiin puun juurelle ja puulle kumarrettiin aina haltijaa muistaessa.

Tulevan talon uuni piti rakentaa pihapiirin ensimmäisen tulisijan paikalle. Kun tällä tavoin toimittiin, maanhaltija varmisti ettei tuli päässyt karkaamaan. Jos sellainen vaara oli olemassa, haltija herätti ihmisen korjaamaan asian.

Hyvin kohdeltu haltija suojeli muutenkin taloa ja sen asukkaita. Suuremman vahingon edellä haltija näyttäytyi ihmisille; silloin piti olla varuillaan, jotta vahinko saatiin tunnistettua ja estettyä hyvissä ajoin.

Samankaltaisia artikkeleita