Talon paikan valintaa on pidetty entisaikaan tärkeänä, jotta ihmisillä olisi »hyvä siinä ollaksensa, armas aikaellaksensa». Ensin piti varmistaa veden saanti. Sopivan kaivonpaikan merkkejä olivat muun muassa pajukot ja heinässä pitkään viipyvä kaste. Voitiin myös uhrata maanhaltijalle, joka näytti unessa hyvän kaivonpaikan. Paikan lämpimyys pantiin myös merkille, esimerkiksi hiekkamaan tiedettiin keräävän lämpöä yöksi.

Talo rakennettiin mieluusti mäelle tai rinteelle. Järven läheisyyttä pidettiin myös erinomaisena asiana. Järvestä saa kalaa, se on kaunis katsella ja lämmittää niin että halla ei uhkaa. Vältettyjä paikkoja olivat sen sijaan hallanarat notkelmat ja suurten sammalsoiden reunustat. Talot usein kasaantuivat samoille paikoille, mutta liian lähelle ei kuitenkaan rakennettu. Karjalassa sanottiin, että jos vesi tippuu räystäistä naapurin pihaan, niin silloin ollaan jo liian lähekkäin.

Taloa ei mielellään tehty mäen pohjoisrinteelle vaan aina eteläpuolelle. Jos rakennus oli mäen päällä, asetettiin se mielellään pitkittäin mäen suuntaisesti. Ennen rakentamista paikan mättäät tutkittiin vielä tarkasti ja kivet käänneltiin. Oli hyvä tietää, elikö paikalla muurahaisia vai mauriaisia. Muurahaiskeko toi onnea talolle, mutta mauriaiset ja kusiaiset sen sijaan pelkkää riitaa ja toraa. Sellaiseen paikkaan ei rakennettu, jossa niitä asusteli.

Rakennustöiden aikaan voitiin käyttää väliaikaisena asuntona kotaa, joka on alkuperäisin Suomen alueella käytetyistä asumuksista. Kota saatettiin pystyttää myös pihamaalle sauna- ja pyykkivesien lämmittämistä varten. Keittokodissa on voitu valmistaa ruokaa runsasväkisten pitojen aikana. Metsässä kodat ja laavut toimivat yöpymispaikkoina esimerkiksi kaskeamisreissuilla.

Valmistuneeseen uuteen taloon muutettaessa piti huomioida entisen talon haltija. Haltija oli kunkin talon perustaja, sen ensimmäinen rakentaja, ensimmäinen tulenvirittäjä tai ensimmäinen vainaja. Kun vanhasta asunnosta muutettiin uuteen kotiin, piti isäntäperheen muistaa pyytää heiltä varjellut haltija mukaan. Jos haltija ei pyydetty muuttamaan, se tuli surulliseksi eikä perhekään menestynyt uudessa talossa.

Samankaltaisia artikkeleita