Tervaa on valmistettu Suomen alueella todennäköisesti tuhansia vuosia. Tervalla on perinteisesti suojattu kaikki puiset rakennelmat, jotka joutuvat tekemisiin kosteuden kanssa: katot, laivat ja veneet, sukset. Nauloja on suojattu ruostumiselta upottamalla ne kuumaan tervaan. Köydetkin on voitu tervata. Terva on valmistettu polttamalla tervaksia maahan kaivetussa tervahaudassa.

Kansanparannuksessa terva on ollut tärkeä parannuskonsti ja sairauden karkottaja. Sitä on käytetty voiteina ja hauteina hoitamaan ihosairauksia, vammoja, haavoja ja tulehduksia ja hävittämään täitä. Jopa irronneiden raajojen tynkiä on tervattu kuolion estämiseksi. Varsinkin tervasta jalostetun pikiöljyn on sanottu olevan erinomainen aine haavojen ja ihon hoitoon.

Parannussaunan löyly eli »hiki vanhan Väinämöisen, henki nuoren Joukahaisen» syntyy tervaisia puita polttamalla. Väinämöinen on kansanrunoissa niin ensimmäinen parantaja kuin puisen veneen veistäjäkin, joten terva sopii luontevasti hänen »alkuaineekseen». Eräässä runossa Joukahainen jopa laulaa Väinämöisen tervaskannoksi.

Tervamerkkien on uskottu tuovan onnea ja antavan suojan pahantahtoista väkeä vastaan. Esimerkiksi Tuomaan päivänä tuvan, navetan ja tallin oveen sekä porttiin on saatettu maalata tervalla rengasristi. Myös tervaisen tulen uskottiin olevan suojaavaa. Karjaa on esimerkiksi suojattu taudeilta ajamalla se tervasavun läpi. Väkeviä tervavalkeita on poltettu erityisesti kevään juhlissa kuten pääsiäisenä, helluntaina ja juhannuksena.

Samankaltaisia artikkeleita