Suomessa saunalla on pitkä historia. Varhaisin saunamuoto on ollut maasauna, joita on ilmeisesti rakennettu jo kivikaudella. Hirsinen savusauna ilmestyi osaksi itämerensuomalaisten kansojen elämää ehkä noin 2000 vuotta sitten. Vielä 1800-luvun lopulla suurin osa suomalaisista saunoista oli perinteisiä savusaunoja.

Savusaunan eli »haikusaunan» ympäristö onkin se nimenomainen paikka, jossa perinteiset saunaan liittyvät tavat ja uskomukset ovat eläneet sukupolvesta toiseen. Vuosisatojen ajan vastasyntyneiden ensimmäinen havainto maailmasta ovat olleet saunan savu ja tummanpuhuvat nokiseinät.

Sauna oli vanhalle kansalle pyhä paikka, jonka lämmössä sielu ja ruumis puhdistuivat. Vielä kristilliselläkin ajalla ihmisillä oli tapana tervehtiä löylyä ja siunata itsensä ennen saunaan astumista. Saunasta tullessa toivoteltiin myös muille “terveisiä” samaan tapaan kuin kirkosta saavuttaessa.

Saunan pyhyys velvoitti omaksumaan rauhallisen ja pidättyvän käytöstavan. Kylpijöiden piti saunoa sopuisasti ja välttää meluisuutta. Myös liian myöhään kylpemistä ja kohtuutonta löylyn lyöntiä pidettiin sopimattomana.

Sana »löyly» tarkoittaa suomensukuisissa kielissä henkeä, ihmisen elämänsielua. Sanalla on yhteys ‘hengitykseen’, ‘höyryyn’ ja ‘itse elämään’. Saunan onkin ollut tärkeä osa ihmisen koko elämänkaarta. Siellä synnytettiin, pestiin vainaja viimeiselle matkalle, vihdottiin morsian ja pestiin vastasyntyneet. Lisäksi löylyissä parannettiin sairauksia ja nostatettiin neitojen lempeä.

Saunomalla siirryttiin juhlapäivinä arjesta pyhään. Kekrin ja joulun viettoon kuului saunan lämmittäminen myös suvun rakkaille vainajille. Vainajille valmisteltiin saunaan kylpy lämpimän veden, vastojen, saippuan ja kylpyliinojen kanssa. Joulusauna myös koristeltiin asettamalla kuusenhavuja seinähirsien väliin ja lattialle sekä peittämällä lauteet oljilla.

Samankaltaisia artikkeleita