»Työ yksin kuin tervaa, joukolla kuin hunajaa». Rahvas on perinteisesti ajatellut, että työ kannattaa tehdä joukolla, kilvan ja iloisella mielellä. Esimerkiksi elopellolla yksin työskentely on katsottu raskaaksi ja vastenmieliseksi »linnatyöksi». Talkoissa työn sanottiin sen sijaan sujuvan kuin leikiten, iloisesti ja nopeasti.

Talkooperinne on tunnettu koko Suomessa. Jos talon oma työvoima ei riittänyt tekemään vaadittuja töitä, kutsuttiin avuksi naapureita ja sukulaisia. Yhteistoiminnalla on pitkät juuret. Talkoo-nimitys on vanha balttilainen lainasana, joka löytyy monista itämerensuomalaisista kielistä (esimerkiksi viron talgud). Eteläpohjalaiset tuntevat myös sanan »kökkä», joka tarkoittaa melkein mitä tahansa yhteisvoimin tehtävää työtä.

Vapaaehtoisella työavulla oli monia muotoja, eikä siitä vaadittu maksua tai korvausta. Esimerkiksi itäisen Suomenlahden Lavansaaressa oli tapana parsia yhteisenä iltapuhteena sellaisen miehen verkkoja, jolta ne olivat pahiten kuluneet. Toisaalta apu oli usein vastavuoroista. Savolaiset puhuivat »väkilainasista» ja keskipohjalaiset »väkivelkasista», joissa kierrettiin joukolla tekemässä kunkin talon työt.

Talkoot ulottuivat melkein kaikille elämänaloille. Talkoilla tehtiin maataloustöitä kuten sadonkorjuuta, heinäntekoa, perunannostoa ja lannanajoa, mutta myös rakennustöitä kuten hirrenajoa, seinien pystyttämistä ja katontekoa. Lisäksi talkoilla ajettiin polttopuita, käsiteltiin pellavaa ja laskettiin veneitä vesille.

Vanhan kansan työt liittyivät kiinteästi luonnon vuotuiskiertoon ja satovuoteen. Tämän takia jokainen tehtävä oli saatava valmiiksi ajallaan, menipä siihen työtunteja enemmän tai vähemmän. Työtä mitattiin saavutetun lopputuloksen, ei käytettyjen tuntien perusteella. Työ pyrittiin tekemään nopeasti mutta kuitenkin hyvin.

Kun työ oli tehty ja valmiiksi todettu, oli tärkeää juhlia ja virkistää mieltä. Talkoisiin kuuluikin runsas kestitys. Usein järjestettiin myös vauhdikkaat talkootanssit. Talo tarjosi työnteon jälkeen osallistujille mahdollisuuden syödä mahansa täyteen ja nauttia isännän tarjoamasta viinaryypystä tai sahdista, myöhempinä aikoina myös kahvista. Sanottiin, että talkoissa piti olla »kestitys kuin pidoissa».

Työnjuhlat paitsi antoivat työlle kevyemmän tunnun ja vahvistivat yhteenkuuluvuuden tunnetta, myös turvasivat yhteisön onnen. Uskottiin, että juhlava ilonpito ja anteliaisuus toivat talolle elinvoimaa ja hyvää onnea. Kitsasteleva talkootalo sai sen sijaan saiturin leiman ja sieltä onni katosi.