Perimätieto tuntee Suomesta monia pyhiä mäkiä ja kallioita. Erityisesti Savossa esiintyy lukuisia hiiteen eli pyhään luonnonpaikkaan viittaavia mäkien nimiä. Aina kuitenkaan hiisi-sanan sisältävä nimi ei ole merkki paikan pyhyydestä, sillä se voi viitata myös myöhempiin Hiisi-nimisestä olennosta kerrottuihin tarinoihin.

Seudun korkeinta mäkeä on toisinaan kutsuttu Ukonvuoreksi tai Ukonmäeksi. Joidenkin tällaisten paikkojen tiedetään olleen pyhiä paikalliselle väestölle. Iisalmen Ukonmäen laella kerrotaan kasvaneen vanhan kuusen, jonka juurelle lähitalojen asukkaat veivät ruokaa ja juomaa. Anteja vietiin mäelle jouluaamuna, juhannuksena ja kekrinä.

Suomessa on myös korkeita mäkiä ja kallioita, joiden laelle kokoonnuttiin pääsiäisenä, helluntaina ja muina kevätpyhinä polttamaan tulia. Nuoriso kokoontui tällaisille kokkokallioille vielä muutama sukupolvi sitten keinumaan, laulamaan ja tanssimaan. Perimätiedon mukaan osa kokkopaikoista on vanhoja pyhiä paikkoja. Varkaudessa juhannuskokkoa poltettiin mäellä, jota vanha kansa kutsui Uhrikallioksi.

Kansanrunoissa ja loitsuissa kerrotaan myyttisestä maailmanvuoresta. Se on kivinen mäki, kultainen ja hopeinen vuori, vaskinen ja luminen vaara. Vuori sijaitsee maailman keskipisteessä ja sen laella on taivaan keskipiste, , jonka ympäri tähtitaivas pyörii. Tuonpuoleiseen kulkevat sielut joutuvat kapuamaan maailman tasot yhdistävän vuoren kivistä rinnettä.

Maailmanvuoren sisässä, kaiken olevaisen keskipisteessä, makaa vanha tietäjä kuolleena tai nukkuvana »pajupehkot parran päällä, lepän lengot leukaluilla». Häneltä Väinämöinen hakee veneen veistoa varten tarvitsemansa loitsusanat eli »luotteet».

Samankaltaisia artikkeleita