Kansanrunon mukaan raudan ainekset piilevät »heiluvassa hettehessä, läikkyvässä lähtehessä, suurimmalla suon selällä». Soilta saatiin suomalmia, joka mahdollisti rautaisten työkalujen ja aseiden valmistamisen. Suomalmia eli »hölmää» kerrotaan ensi kertaa löydetyn suolla kulkeneiden karhun ja suden jalanjäljistä. Hölmän, Manalan pojan, sanottiin tulleen maailmaan tuonpuoleisesta. Malmi lapioitiin suosta tai nostettiin järvimalmina haavilla järven pohjasta.

Esihistorialliset rautasulattojen on päätelty olleen maahan kaivettuja kuoppia, joissa oli kivetyt ja savetut seinämät. Uudempaa perinnettä edustaa sulatusahjo, »hytty», joka oli pari metriä korkea, tiimalasin muotoinen uuni. Uunin kiviseinien välissä oli hiekkakerros, pohjana paljas maa. Hyttyyn pantiin vuoroin malmia ja sysiä eli kivihiiltä ja palamista kiihdytettiin palkeilla. Tällä tavoin 300 kilosta malmia saatiin 30 kiloa rautaa.

Raudan käyttöönotto oli suuri mullistus, sillä se teki itämerensuomalaisista kansoista omavaraisia työkalujen raaka-aineiden suhteen. Rautatyökalut mahdollistivat tehokkaamman työskentelyn esimerkiksi maanviljelyksessä. Raudan valmistaminen oli aikansa viimeisintä teknistä tietoutta, mutta siihen liittyi myös uskonnollisia käsityksiä. Seppä oli pyhä mies, joka hallitsi tulen, raudan ja tuulen voimat.

Entisajan talonpojat tarvitsivat vain joitakin rautaesineitä. Niitä hoidettiin huolellisesti ja osa tarvekaluista kulki suvussa sukupolvelta toiselle. Suomalaiset olivatkin vielä 1600-luvulla omavaraisia raudan suhteen. Kotivalmistus väheni sitä mukaa kun elintaso nousi ja tuontiraudan saatavuus helpottui. Vanhat sulattomenetelmät otettiin kuitenkin käyttöön vielä isonvihan aikaan, kun vihollisjoukot tuhosivat varhaiset rautaruukit.

Raudan sanottiin tulleen maailmaan luonnotarten rinnoista. Se pakeni tulta suon pohjalle, josta seppä Ilmamoinen otti sen pajaansa. Seppä takoi rautaa tulessa, jolloin rauta lupasi olla koskaan vuodattamatta ihmisen verta. Rauta päätyi kuitenkin herhiläisen kiusan vuoksi lipeäkylpyyn ja rikkoi lupauksensa. Kun rautainen miekka tai kirves viilsi ihmislihaa, tarvittiin tietäjä parantamaan raudan vihoja ja muistuttamaan rautaa sen lupauksesta. Sepän käsissä se oli luvannut purevansa vain puuta ja syövänsä vain kiven sydäntä.

Raudan väen uskottiin suojaavan pahalta. Rautaesineitä kannettiin mukana tai pidettiin tyynyn alla torjumaan noidannuolia ja painajaisia. Pihapiiriä suojattiin ja puhdistettiin raudan voimalla. Taloa kierrettiin kirveen kanssa tai emäntä yllään kaikki talon rautaesineet: keritsimet, hiilipihdit, sirpit, puukot ja pärepihdit.

Samankaltaisia artikkeleita