Ikivanha perinne eli vielä 1900-luvulla. Sompiolainen Ale Alariesto näyttää, kuinka hänen isoisänsä, seudun suuri tietäjä, tapasi kysyä neuvoja kuolleilta. Kuva kirjasta Suomalainen kansanusko.
Hätämaan tietäjä eli Juho Luomajoki (1843-1914) oli tunnettu kansanparantaja ja oman aikansa kuuluisuus. Hätämaa, parantajan asuintalo, sijaitsi Piippolan Leskelän kylässä lähellä Suomen maantieteellistä keskipistettä. Sairaat viipyivät Hätämaassa päiviä, viikkoja, jopa kuukausia. Luomajoki otti työstään palkkiona varattomilta vähän ja varakkailta runsaammin. Naapureita ja tuttuja hän auttoi ilmaiseksi.
Luomajoki, joka vastaanotti luokseen saapuneet sairaat kiikkustuolissa istuen, oli luonteeltaan suurpiirteinen ja moniroolinen. Hänellä oli taito asettua keskustelukumppaninsa tasolle tämän taustasta riippumatta. Luomajoki teki tarkkoja havaintoja haastattelemistaan ihmisistä. Toisaalta hän harvoin paljasti sisintään ja tietäjän luottamusta oli vaikea saada. Arvokasta olemusta korosti miehen suuri koko ja jykevä ryhti.
Hätämaa tunnettiin vieraanvaraisena talona, jossa pidettiin usein pitoja. Lehmän poi’ittua kutsuttiin köyhiä syömään juustokeittoa, mutta varsinainen juhlien juhla oli juhannus, silloin vieraita tuli läheltä ja kaukaa. Lähinaapurit kutsuttiin pitoihin aina, mutta kaikki halukkaat olivat tervetulleita. Kerrotaan, että Hätämaan tietäjä seurusteli mieluiten köyhien kanssa. Rikkaisiin hän asennoitui epäluuloisesti ja herrasväkeen suorastaan kylmästi.
Luomajoen sokeutuminen noin kolmenkymmenen vuoden iässä herkisti hänen muut aistinsa. Toinen tietäjälle erikoinen piirre oli vihastuminen – hän saattoi olla nauravainen ja hetken päästä vihan vimmoissa. Tätä piirrettä hän käytti parantaessaan potilaitaan »säikäyttämällä». Taustalla oli Luomajoen oma lapsuudenkokemus. Hän oli pikkupoikana pelännyt ruumishuoneena käytetystä riihestä kuulunutta rapinaa, mutta sitten karaissut luontonsa ja rynnännyt ääntä kohti. Luomajoen luonto nousi äkisti myös verta nähdessä.
Tietäjän käyttämiä parannusmenetelmiä olivat lääkkeiden lisäksi saunottaminen, hierominen, rauhoittaminen, säikäyttäminen, loitsut ja taiat. Paikalliset toivat Luomajoelle eläviä ja kuolleita käärmeitä, joita hän käytti parannustyössä. Kylvettämisen lopussa tietäjä saattoi säikäyttää potilaan karjaisemalla kamalasti ja viiltämällä terävällä viikatteella kohti potilaan kurkkua, viimetingassa pyöräyttäen hamaran ihoon päin.
Luomajoki oli myös näkijä, joka sai unessa neuvoja lääkkeiden valmistamiseen erilaisista kasveista. Hän saattoi myös etukäteen tietää, minkälaisia vieraita taloon oli tulossa, ja nähdä mihin kadonneet esineet tai eläimet olivat joutuneet. Näkynsä Hätämaan tietäjä sai muiden suomalaisten tietäjien tapaan unessa, joka monesti oli vain pieni torkahdus kesken vieraiden käynnin. Luomajoki ei itsekään osannut selittää unennäkölahjaansa, mutta oli varma, ettei olisi ilman sitä tullut kuuluisaksi tietäjäksi.