Eräs Taivaannaulan jäsen kokosi hiljattain kymmenien tuntien äänitearkiston haastattelemalla 96-vuotiasta isoäitiään. Vanhoista tarinoista piirtyy kuva sotia edeltäneestä Päijät-Hämeestä. Erityisen kirkkaasti nousi esiin huoleton lapsuus leikkeineen ja kotieläimineen, toisaalta monet perinnetaidot sahdinteosta leivän leivontaan. Ehkä jopa hieman yllättäen kävi ilmi, että kodinhaltijauskomukset ovat olleet kylällä hyvin yleisiä vielä ennen sota-aikaa.

Jos tuota lähes omavaraista elämänmenoa vertaa nykysuomalaisten todellisuuteen, niin tajuaa miten häkellyttävän suuri muutos on tapahtunut muutaman sukupolven aikana. Historiantutkija Eric Hobsbawm onkin kuvaillut 1900-lukua kivikauden jälkeen ihmiskunnan historian mullistavimmaksi ajanjaksoksi. Laajojen historiallisten mullistusten halki kulkee sukujen oma perimätieto, joka kietoutuu laajemmaksi paikkakuntien ja kotiseutujen tarinoiden kudelmaksi.

Suvun perimätieto on muistoja ihmisistä ja ihmiskohtaloista, paikoista ja perinteistä. Tällä tiedolla on itseisarvoa ihmiselle itselleen, koska se kiinnittää hänen olemassaolonsa aikaan ja paikkaan. Samaan aikaan tiedolla voi olla myös yleistä merkitystä. Esimerkiksi tiedot vanhoista kokonpolttopaikoista ja nuorison juhlapaikoista ovat arvokkaita, sillä näillä luonnonpaikoilla saattaa olla hyvinkin kauas menneisyyteen ylettyvät juuret. Tällaisia tiedonsirpaleita kootaan yhteen Taivaannaulan Hiisi-hankkeen puitteissa. Äänitetyillä tarinoilla voi olla myös arvoa murrenäytteinä.

Harva lopulta katuu sitä, että on viettänyt liikaa aikaa vanhojen tarinoita kuunnellen. Valitettavan usein sen sijaan kuulee että asioita ei tullut kyseltyä silloin kun siihen oli vielä mahdollisuus. Useimmiten vanhat ihmiset myös kertovat mielellään omasta elämästään ja suvun vaiheista, jos joku vaan haluaa kuunnella. Kannustammekin kaikkia jututtamaan sukunsa vanhimpia ja kokoamaan sukunsa ja kotiseutunsa perimätietoa!

Samankaltaisia artikkeleita