Kalma merkitsee kuolemaa, ruumista tai hautaa, joskus vahingollista voimaa, kuoleman aiheuttajaa. Kalman saattoi saada vainajille kuuluneista tai heidän yhteydessään olleista esineistä tai vedestä jolla vainaja oli pesty. Kalma saattoi tarttua kalmistoista, luurangoista tai ruumislaudoista joilla vainaja lepäsi. Vesikalman saattoi saada paikasta, johon joku oli hukkunut. Mutta erityisen pelätty oli keskosen kalma. Sen uskottiin tarttuvan paikasta, johon oli laitettu liian aikaisin syntyneen lapsen ruumis.

Kalman tartunta eli »kalmannenä» ilmeni mielenvikaisuutena, sekavuutena ja hermostuneisuutena. Sairastuneen ruumissa kalman merkkinä saattoi olla esimerkiksi märkivä haava. Kalma parannettiin lähettämällä se takaisin kuolleiden luo. Tietäjän taioissa kuolleiden valtakuntaa edusti hautausmaa ja myytillisesti Tuonela, pohjoinen ja maanalainen. Siksi kalmaa parannettiin esimerkiksi pesemällä sairastunut pohjoiseen tai auringonlaskuun päin virtaavasta purosta otetulla vedellä ja kantamalla pesuvesi sitten hautausmaalle.

Kuolemaan liittyvät henget, haltijat ja vainajat yhdistyvät uskomuksissa kalman väeksi. Siinä missä esivanhemmat olivat tuttuja ja kunnioitettuja kuolleita, kalman väki eli kirkon väki parveili kalmistossa epämääräisenä ja pelottavana haamujen joukkona. Kalman väen lähettyvillä tuli olla hiljaa eikä hautausmaalla sopinut nauraa eikä juosta, sillä loukatut tai häirityt vainajat saattoivat vihastua loukkaajalleen. Vihastunut kalman väki aiheutti loukkaajalleen sairauksia.

Hurjaluontoinen tietäjä saattoi ostaa hautausmaan haltijalta kalman väkeä omaan palvelukseensa. Tämä oli kuitenkin vaarallista, koska toisinaan kalman väki otti ylivallan isännästään tai emännästään. Joidenkin uskomusten mukaan kalman väki saattoi vaeltaa hautausmaalta hakemaan kuolettavasti sairastunutta ihmistä Tuonelaan. Tavalliset ihmiset eivät yleensä nähneet tätä synkkää kulkuetta, mutta kuolemansairas itse, tietäjät ja eläimet saattoivat aistia kulkevan kuoleman.

Samankaltaisia artikkeleita