Kuopion Mustalähde on vanha uhrilähde, josta kerrotaan monia tarinoita. Lähteeseen tiedetään uhratun vielä 1900-luvulla ja sen vettä on käytetty kansanparannuksessa. Lähteen haltijalle eli »vetiäiselle» vuoltiin hopeaa kiitoksena parantavasta vedestä. Kuuluisan savolaisen tietäjän Pekka Rissasen kerrotaan hyödyntäneen Mustalähteen vettä omissa parannustöissään.

Maaningalla opettajana toiminut Ahti Rytkönen kertoo lähteestä:

»Tuovilanlahti jatkuu laaksona, uulaana, noin kolmen kilometriä Pielaveden suuntaan, Korkeakoskeen asti. Tämä on 46 m korkea putous, kevätvesien aikana valtava ryöppy, ja jyminä kuin Niagarassa. Kosken vedet juosta jollottelevat jokena Tuovilanlahteen. Ja siinä, missä joki leikkaa satamasta koululle ja edelleen Pielavedelle menevän maantien, siinä on suuri lähde, Mustalähde.

Tämän lähteen voimasta sai eräinä vuosina Taskilan talo tarvitsemansa sähkön. Mutta oli lähteellä muutakin tehoa. Pekka Rissanen, vanha, nuoruudessaan tietäjänopin käynyt mies, mies, jonka ulkomuotoa Ernst Lampen näkemänsä valokuvan perusteella vertasi Espanjan komeimpiin keisareihin, kertoili minulle monet päivät pääksytysten, kuinka tuosta lähteestä saatiin, ostettiin, sairaiden parannusaineita, jos nimittäin haluttiin turvautua esi-isien perintömenetelmiin.»

Perinteentuntija Olavi Mykkänen tuntee seuraavan tarinan:

»Ennen Haataisia, Tuovisia, Korhosia ja muita tavallisia perheitä Tuovilanlahden rannalle saapui Lippo Tuulenvääntäjä perheineen. Silloin Tuovilanlahden nimenä oli vielä Kuikkalahti. Ensi töikseen Lippo sitoi pajumertoja ja kutoi muutamia verkkoja. Pian hän pystytti saunan ja kaatoi kaskea seuraavan keväänä poltettavaksi.

Toimet sujuivat suunnitelmien mukaan. Lahden perukkaan laskevan joen suulla mertoihin kävi ahventa ja särkeä ja verkko antoi kohtuullisesti haukea. Eräänä aamuna Lippo järkyttyi. Merrat olivat täyttyneet sammakoista, eikä hän löytänyt verkkojaan. Rantaan saavuttuaan hän näki rantakivellä ison kerän, johon oli kierretty pajunparkista ja jännelangoista punottua lankaa. Hän arvasi, että joku on purkanut hänen verkkonsa langoiksi ja kiertänyt ne kerälle. Joku vetiäinen tietysti, tae lie paholaene, se vanahakehno.

Saman kesän aikana pappi saapui Kuikkalahteen. Hän oli väkeväsanainen saarnamies ja mahtava paholaisen manaaja. Hän säikytteli paholaisen niin perusteellisesti, että tämä pakeni ja säikähdyksessään potkaisi kaviollaan rantakallioon syvän luolan. Lippo nimitti luolan Pirunpesäksi.

Ei se vanhakehno kauaksi paennut. Ehkä se ei ollutkaan itse vanhakehno, vaan joku pienempi haltia, vetiäinen. Se asettui Mustaanlähteeseen, asui tässä sitten satoja vuosia ja saattaa asua vieläkin. Se on viettänyt jo satoja vuosia rauhanomaista rinnakkainoloa Tuovilanlahden asukkaiden kanssa, jotka Pekka Rissasen tavoin ovat osanneet lahjoa haltioita viemällä lähteeseen näille mieluisia esineitä.»

Samankaltaisia artikkeleita