Pihamaan haltijapuulla uskottiin olevan kohtalonyhteys talonväen vaiheisiin ja onneen. Tämä osoittaa puun merkityksen yhteisön jatkuvuuden vertauskuvana. Eero Salmelainen on kuvannut erästä tällaista tapausta kansankertomuksiin perustuvassa artikkelissaan vuodelta 1852.

Salmelaisen mukaan Keiteleen niemessä kasvoi aikoinaan mahtava kuusi. Perimätieto kertoo, että kuusen istuttivat niemeen saapuneet uudisraivaajat kotinsa pitämyspuuksi. Puuta pidettiin pyhänä ja sille uhrattiin osa kodin antimista. Suvun ja kuusen onni kietoutuivat yhteen. Kuusi kukoisti ja kasvoi mittaa vuosi vuodelta, samalla kun uudisraivaajien suku vahveni ja vaurastui. Aikojen kuluessa sukupolvi toisensa jälkeen siirtyi tuonpuoleiseen, mutta tieto puusta kulki perimätietona eteenpäin. Kuusen legenda kasvoi, kun ihmiset lisäsivät esi-isiensä muistoihin aina omia kokemuksiaan. Lopulta kuusen luo kokoontui uhraamaan koko alueelle syntynyt kylä.

Isonvihan aikaan kuusen tuuheaan latvustoon piilotettiin onnistuneesti kalliita tavaroita, jotta viholliset eivät olisi saaneet niitä käsiinsä. Puu kasvoi niin jykeväksi, että kaksi isoa miestä saivat vain vaivoin sormenpäänsä hipaisemaan puun ympäri kurottaessaan. Kuusi ei ollut vain ihmisten nykyisen onnen ilmentymä, vaan se ennusti myös tulevaa. Puu antoi aina merkin kylässä tapahtuvista kuolemista. Jos kuolema lähestyi, puun latvasta katkesi oksa maahan. Mitä suurempi oksa oli, sitä vanhemman kyläläisen kuolemaa se ennusti.

Lopulta kuusi kävi vanhaksi ja harvaoksaiseksi, samalla kun kuusen istuttaneiden suku harveni. Kerran ennen erään vanhan muorin kuolemaa, joka oli viimeinen istuttajien sukua, pitämyspuu rysähti maahan. Pian sen jälkeen kuoli muorikin.

Samankaltaisia artikkeleita