Vanha hämäläinen asenne kuvastuu sanonnassa »Koskoan ei ole miteä häteä». Tällainen rauhallinen ja määrätietoinen asenne on ollut vuosisatojen mittaan usein välttämätöntä, jopa elintärkeää.

Eräs nainen oli keskitalvella yksin kotona pienten lasten kanssa syrjäisessä torpassa. Mies oli toisella paikkakunnalla töissä ja nainen raskaana. Kerran aamuyöllä nainen sitten heräsi »ku jotakiv vettä läht tuulemaa». Hän nousi ylös ja sytytteli tulet valaisemaan pilkkopimeää torppaa. Sitten kävi hakemassa keittokodalta vettä ja etsi sakset napanuoran katkaisua varten ynnä muut välineet. Keitteli siinä sitten rauhassa aamukahvit.

Koska nainen ei voinut itse lähteä hakemaan parmuskaa eli lapsenpäästäjää niin hän herätti kuusivuotiaan Erkki-pojan tehtävää varten. Poika katseli unisena ikkunasta talviaamun pimeyteen ja tokaisi: »Em minä vielä lähe, mutta jakka päivä tulii vähäse». Äiti asetteli pojalle vaatteet valmiiksi ja nosti sukset talon vierustalle. Laittoi sitten itselleen lämmintä vettä ja pyyhkeitä valmiiksi ja meni vuoteeseen odottelemaan.

Poikakin siinä jo aamun sarastaessa nousi ja hiihteli pitkän taipaleen umpihangessa hakemaan lapsenpäästäjää. Muutaman tunnin päästä poika palasi torpalle mukanaan kaksi naapurin eukkoa. »Ne eht siinä tunnin verran sitte ollat teällä, ja sitten laps synty. Ja miteä häteä ei ollukkoa. Ei vähästäkeä».

-Muistelu jämsäläisestä murrekirjasta