Vaikka kuolema on yllättävä ja kutsumaton vieras, se tulee vanhan kansan käsityksen mukaan harvoin ilmoittamatta. Kuoleman enteitä tunnetaan Suomesta satoja. Enteitä saattavat olla esimerkiksi lasten ja eläinten epätavallinen käyttäminen sekä tietyt ääni- ja valoilmiöt. Myös tavallisuudesta poikkeavat ja luonnonilmiöt ja unet kertoivat lähestyvästä kuolosta.

Varmana kuoleman enteenä pidetään kansanperinteessä sitä, kun henkilö nähdään toisaalla kuin hän tosiasiallisesti on. Tällaisesta kaksoisolennon kohtaamisesta kertoo eräs pylkönmäkeläinen emäntä:

»Olin silloin vielä tyttönä kotonani Karstulassa. Kun erään yönä menin käymään ulkona, näin, miten minun 14-vuotias sisareni tuli yöpukeissa uunin päältä alas ja lähti kulkemaan perässäni, niin että letit heiluivat. Minut valtasi omituinen pelon tunne ja huusin: “Silja, älä pelota minua, älä pelota minua!” Niin suuri oli pelkoni, että juoksin suoraa päätä vanhempieni sänkyyn. Huutooni heräsi uunilla oleva sisareni Silja ja tiedusteli ihmeissään: “Mitä sinä huudat, täällähän minä olen uunilla.” Viikkoa myöhemmin Silja kuoli, joten haamu oli hänen kuoleman enteensä.»

Emännän kertomus Lauri Simonsuuren teoksesta Kansa tarinoi – tutkielmia kansantarinoiden salaperäisestä maailmasta.