Tuonelan eloksista ei paljon tiedetä, se vain, mitä pokoiniekat [vainajat] sieltä kotona käydessään ovat omaisilleen ja tuttavilleen unissa taikka muuten haastelleet. Toisilla on siellä parempi, toisilla pahempi olo. Joitakuita siellä Tuonenkoirat purevat. Siksi hautaan laskettaessa pitääkin itkeä »eänellä» etteivät Tuonenkoirat saisi purra vainajaa.

Niissä vaatteissa, millaista täältä päälle suoritetaan, ovat vainajat Tuonelassa. Ei ole siellä vilu eikä nälkä muilla kuin niillä, jotka eivät ole täällä köyhiä ruokkineet ja vaatettaneet. Ei siellä kuolla eikä vanhennuta, eikä siellä lopu elämä. Mutta häitä siellä pidetään toisinaan. Kun aikuisia tyttöjä ja poikia joutuu Tuonelaan, »niistä pietäh siellä häitä». Kesällä kun vettä vihmoo, ja samalla kertaa paistaa päivä, ja on hyvin lämmin ja tyyni ilma, sanotaan, että Tuonelassa pidetään häitä.

Samuli Paulaharjun teoksesta Syntymä, lapsuus ja kuolema. Vienan Karjalan tapoja ja uskomuksia (SKS).

Samankaltaisia artikkeleita