Johannes Häyhä kuvailee teoksessaan »Itäsuomalaisten vanha joulu» vähäeleisen savolaisen kahvihetken:

»Vanhusten maatessa Riitta teki tulen tupasen lieteen ja Yrjö pani kahvipavut pataan paahtumaan, hämmentäen niitä vispilällä. Kun ne olivat tarpeeksi paahtuneet, hän otti ne padasta, jäähdytti ja pani kahvihuuhmareeseen, jossa kirvesvarren ponnella survoa muksutteli ne hienoksi. Sitten hän pani keittopadan tulelle, mittasi siihen kahvikupilla veden, jonka saattoi kiehumaan, ja pani kahvijauhot pataan, kupillisen jokaiselle kahdelletoista kupille, ja vähän sikuria sekaan. Hän kiehautti sitä niin kauan, että vaahto hävisi päältä, ja niin kahvi oli valmis.

Kaksikymmentä kuppia vetävällä kattilalla kannettiin kahvia pöytään, johon Riitta oli varustanut kupit ja vadillisen kylmettynyttä maitoa. Isäntä otti uunilta sokerin, hakkasi palasia ja pani ne läkkiseen tuusaan. Tarpeellisen määrän saatuaan isäntä havautti sekä vieraat että talonväen kahville, tarjoten ensin vanhuksille »uniryypyt». Riitta kantoi kahvikattilan pöytään. Isäntä kaatoi kupit täyteen ja kutsui vieraat kahville. Jokainen otti lusikalla vadista maitoa kuppiinsa ja joi sitten sokerin kanssa. Talonväki joi perästä päin, ensin miehet, sitten naiset ja suuremmat lapset. Norrikupit laitettiin perästä päin; niitä ryyppäsivät vanhukset.»

Samankaltaisia artikkeleita