Ryijynkudonnan keskusalueita ovat olleet läntisen Suomen ja Uudenmaan viljelyseudut. Suurikokoisia ja painavia ryijyjä on käytetty alkujaan vuoteiden, veneiden ja rekien peittona. Myöhemmällä ajalla ryijyt yleistyivät juhlien seinäkoristeina. Vihkiryijyksi sanotaan ryijyä, jonka päällä aviopari seisoo kun heidät vihitään.

Vihkiryijyillä on vastineensa germaanisten kansojen parissa ja myös roomalainen avioliittoseremonia on tapahtunut eläimen vuodan päällä seisten. Tavan alkuperäinen merkitys on ollut suojata avioparia vahingoilta, toisaalta edistää hedelmällisyyttä ja hyvää onnea. Myös suomalaisissa ryijyissä esiintyy suojaavia hyvän onnen merkkejä kuten kannuksenpyöriä ja hakaristejä. Koristekuvioina käytetään myös puita, jotka ovat vanhoja hedelmällisyyden ja kasvun vertauskuvia.

Uralilaisilla kansoilla esiintyy laajemminkin uskomuksia siitä, että morsiamen on vältettävä paljaalle maalle astumista. Mordvalaisen morsiamen saapuessa sulhasen kotiin hänet nostettiin hevoskärryistä alustalle tai kannettiin sisälle. Kun morsian Karjalassa asetti jalkansa ensimmäistä kertaa sulhasen suvun pihamaalle, hänen kuului lausua tervehdyssanat maanhaltijalle. Tällä tavoin morsian varmisti onnensa uudessa talossa.

Samankaltaisia artikkeleita