Elettiin sodan aikaa 1940-luvulla. Sota jatkui, ja nuori vaimo odotti lasta kotonaan Isojoella. Mies oli rintamalla. Päivät kotirintamalla olivat työntäyteisiä. Naisten töiden lisäksi oli tehtävänä miestenkin työt. Koko ajan mielessä viipyi pelko ja huoli rintaman tapahtumista.

Eräänä yönä nainen havahtui hereille ulkoa kantautuvaan ääneen. Mikä oli tuo ääni? Hän arveli sen muistuttavan suden ulvontaa, vaikkei hän koskaan sellaista ollut omin korvin kuullutkaan. Siinä valveilla maatessaan hän pyöritteli ja vertaili mielessään ulkoa kuuluvaa ääntä muiden kertomaan suden ulvonnasta ja päätti tarkistaa, josko tuvan ulkopuolella näkyisi susi.

Varovasti hän kurkisti ikkunasta ja näki hämärästi, miten outo, suuri koira ulvoi ikkunan alla. Pahat aavistukset täyttivät mielen, kun hän tajusi ettei koko kylässä ollut yhtä ainoaa koiraa.

Aavistukset muuttuivat todeksi, kun rintamalta tuli tieto, että aviomies oli kadonnut kovimmista kovimmissa Äyräpään taisteluissa. Hän oli kadonnut juuri sinä yönä, jona koira oli tullut ulvomaan ikkunan alle.

Epätietoisuus oli pahinta. Odotettiin ja toivottiin kaukana kotirintamalla – jospa vaikka oli vanginiksi joutunut ja pääsisi joskus pois. Ei aviomies palannut.

Poika syntyi aikanaan, eikä hän ole koskaan nähnyt isäänsä.

1940-luvulla sodan aikana Isojoella tapahtuneesta kertoi kadonneen sotilaan poika. Rauli Heikkilän teoksesta Hiilenväkeä ja muita selittämättömiä tositarinoita (2017).

Samankaltaisia artikkeleita