Taivaannaulan syyskäräjillä valittiin yhdistykselle uusi hallitus, jonka toimintakausi alkoi
marraskuun alussa. Tämä teksti esittelee uuden hallituksen ajatuksia kansanuskon, perinteen ja lähiympäristön tuntemuksesta ihmisen identiteetille.

Moni nykysuomalainen on matkustanut maailman ympäri. Käynyt Intian temppeleissä, tutkinut Thaimaan pienet saaret, maistellut viinejä pienissä Etelä-Euroopan kylissä. Vaeltanut Andien vuoristossa paikallisia käsitöitä ihastellen, kartoittanut Kambodžhan viidakkoa, valloittanut Kiinan muurin. Mutta moniko meistä tuntee oman kotipaikkansa metsät ja kylät? Paikallisen käsityöperinteen muodot? Ruokakulttuuurin erikoisuudet? Moniko on käynyt kotiseutumuseossa, vai kelpaavatko ne vain lähinnä vitsiksi mainokseen? Puhumattakaan paikallisista pyhistä puista ja kivistä sekä kokkokallioista.

Kotiseutuliiton puheenjohtaja ja museologian professori Janne Vilkuna on sanonut, että paikkakunta, joka ei pidä huolta historiastaan, voi kärsiä muistinmenetyksestä. Tällöin ihmiset eivät tiedä, missä ovat tai mitä ovat. Paikkakuntaa saattaa edustaa vain paikallinen ostoskeskus, joka maailmanlaajuisine ketjuliikkeineen voisi olla missä tahansa. Tämä voi johtaa tunteeseen, ettei Suomessa ole mitään kulttuuria. Tai emme ehkä osaa määritellä ja esitellä kulttuuriamme muille. Tarve juurien tuntemiseen ja johonkin kuulumiseen on kuitenkin syvällä meissä. Kaipauksemme kiinnittyä johonkin perinteeseen voi näkyä ulkomaisten elävien ja jatkuvien perinteiden ja pyhien paikkojen ihannoimisena ja pyrkimyksenä liittyä niihin.

Ympäriltämme kuitenkin löytyy historiallisia ja luontokohteita yllin kyllin. Muistinsa menettäneen kaupungin marketin pihalla saattaa kohota vanha uhripuu, lähimetsän ulkoilureitin varrelle osua kansanperinteen tuntema pyhä luonnonpaikka. Vanhojen, kenties esihistoriaan ulottuvien kyläkeskusten rakennukset seisovat vielä paikallaan. Tai kenties isovanhempien tavat ja tarinat kantavat vanhaa tietoa sisällään. Oman suvun tarinoiden ja lähiseudun kohteiden tunteminen voi antaa enemmän kuin kaukaisissa maissa kuultujen ja nähtyjen. Me elämme jokapäiväistä elämäämme ja olemme ehkä syntyneet näiden tapojen ja perinteiden keskellä siinä missä ulkomaiden perinteitä katsomme ulkopuolisin silmin. Ne voivat tarjota vain hetkellisiä elämyksiä, kun taas oman kotiseudun tuntemus syventää identiteettiä. Uudelle paikkakunnalle muuttaessa tulee osaksi sen kulttuuria ja perinnettä opettelemalla lähialueen historiaa ja tapoja. Kun niitä huomaa katsoa, nämä voivat olla yhtä mielenkiintoisia kuin kaukaisten maiden ihmeet.

Taivaannaula pyrkii muistamaan ja tuomaan osaksi jokapäiväistä elämää kansanperinteen tuntemat tavat ja uskomukset luonnon ja ihmiselämän kiertokulusta. Yhdistys pyrkii myös palauttamaan pyhät luonnonpaikat suomalaisten tietoisuuteen. Esimerkiksi Taivaannaulan Hiisi-hanke on tähän mennessä kerännyt tietoja yli viidestäsadasta pyhästä luonnonpaikasta eri puolilla suomalaista kulttuurialuetta. Pyhiä luonnonpaikkoja löytyy kaikista maakunnista, todennäköisesti niitä löytyisi lähes joka kylästä, jos perimätieto näistä olisi säilynyt. Taivaannaula kannustaa myös jäseniään ottamaan osaksi jokapäiväistä elämäänsä ja säilyttämään kansanperinteen näkökulmia ja tapoja.

Omien perinteiden tuntemus kytkee meidät suomalaiseen vuodenkiertoon, luontoon ja ilmastoon sekä antaa ymmärrystä siitä, miten täällä on aina eletty suhteessa valon ja kasvun vaihteluun. Kun muistamme, mitä olemme, voimme kertoa sen myös muille ylpeinä omastamme. Olemme osa samalla alueella asuneiden ihmisten ketjua, ja samalla ymmärrämme syvällisemmin jotain tästä alueesta ja siihen soveltuvasta tavasta elää. Suomalainen perinnemaisema ja kansanperinteen tuntemat luonnonpaikat tarjoavat jännittäviä löytöretkiä etsijöille. Nämä löydöt voivat myös rakentaa identiteettiämme sekä tulla osaksi arkeamme ja tapojamme, jolloin niiden edustama käsitys maailmasta siirtyy myös jälkipolville.

Taivaannaula ry:n hallitus toivottaa teille kaikille rauhaisaa joulunaikaa!

Mikko, Mimi, Maija, Mari & Kimmo

Samankaltaisia artikkeleita