Suomenlahdella perinteisesti harjoitettuun hylkeenpyyntiin kuuluu monia erityisiä tapoja ja uskomuksia. Ennen metsästystä kokoonnuttiin tupaan, jossa taiat tunteva vanhus puhutteli pyyntivälineitä ja pani ne kiehuvaan veteen. Miehet ja pyyntivälineet oli myös tapana savustaa tervaksilla, leppäpuilla ja vanhoilla kengillä lämmitetyssä saunassa. Näin varmistettiin hyvä pyyntionni.

Eräs erikoisimmista tavoista oli metsästäjien »jääkieli». Se oli salakieli, jonka vain pyyntikunnan jäsenet tunsivat, ja jota käytettiin pyyntiretkillä. Jääkielessä naarashylje saattoi olla esimerkiksi »nanna» (äiti) tai »vanamuori» ja hylkeen poikanen »napapoika». Samalla tavoin hyljekoiraa sanottiin »häntämieheksi» ja pyyntimatka oli »jään käymistä».

Samankaltaisia artikkeleita