Taivaannaulan Hiisi-hanke toimii täysin vapaaehtoisvoimin. Kuka tahansa voi osallistua hankkeeseen lähettämällä kansanuskon pyhiin paikkoihin liittyvää perimätietoa tai ilmoittautumalla mukaan paikkojen maastokartoituksiin ja -kuvauksiin. Ihmisten uutteruuden ja talkoohengen voimin olemme koonneet tietoja jo yli 600 kohteesta, joista pitkälti toistasataa on myös kartoitettu niiden nykytilassa.

Hiisienpäivänä palkitsemme erityisen ansioituneita vapaaehtoisia, jotka ovat toiminnallaan merkittävästi edistäneet Hiisi-hankkeen työtä ja sitä kautta kansanuskon pyhien paikkoja koskevan tietoisuuden lisääntymistä. Tänä vuonna hiisienpäivän tunnustuspalkinnon saa Maritta Lehvonen erittäin kattavasta arkisto- ja kartoitustyöstään. Marittan arkistoista ja vanhoista lehdistä tarkasti keräämien tietojen avulla Hiisi-hanke sai tiedot noin 150 meille aikaisemmin tuntemattomasta kohteesta! Onnea palkinnosta ja suurkiitokset Marittalle!

Maritta Lehvonen kertoo pyhiä paikkoja koskevasta tiedonkeruustaan:

Pyhiä paikkoja etsimässä

Uneton yö kesällä 2017 sai minut tarttumaan puhelimeen ja kurkkaamaan sitä kautta vanhojen sanomalehtien arkistoa – josko kansanperinteen pyhistä paikoista olisi muinoin tehty uutisia? Ja niitähän oli. Paljon. Tuon yön jälkeen aloin systemaattisesti käydä läpi Kansalliskirjaston digitaaliarkiston wanhoja sanoma- sekä aikakausilehtiä. Etsin hakusanoilla: uhrilähteet, pyhät lähteet, uhripuut, uhrikivet, hiidet, pyhät puut, karsikot ja karhunkallopuut. Haltioituneena matkasin vanhojen perimätietojen myötä halki muinaisen Suomen maan, pakanallisia palvontamenoja katsellen. Oli palvottu karhua, parannettu sairauksia pyhissä lähteissä ja varottu kaatamasta kylän uhripuuta kuoleman pelossa. Kirjasin tiedot linkkeineen heti ylös ja taisin tallettaa kaikkiaan n.150 aiemmin luetteloimatonta paikkaa oheiskertomuksineen. Menneestä kiinnostuneelle sukututkimuksen ja arkeologian harrastajalle jokaisen ”uuden” hiiden löytäminen oli kuin pieni lottovoitto.

Motivaattorinani oli polte löytää tietoa ja halu lisätä luonnonuskomme pyhien paikkojen tuntemusta. Kansatieteteilijä-ystäväni Esa Laukkanen oli projektistani innoissaan, tuki ja kannusti minua jatkamaan sekä vinkkasi joistain pyhistä paikoista, joista en aiemmin ollut kuullut. Useat kirjalliset löydöt myös konkretisoituivat maastossa kun kävimme mieheni kanssa niitä etsimässä, aina Ahvenanmaata myöten. Lemböten uhrilähteen paikka tosin jäi syksyllä tarkistamatta sitä sitkeästi vahtineen uroshirven takia. Siispä Ahvenanmaa kutsuu meitä jälleen tänä keväänä.

Olen kiitollinen saadessani olla mukana Hiisi-hankkeessa. Pyhät luonnonpaikat ovat tulleet läheisiksi ja niillä viivähtäessään voi kokea pyhyyttä sekä vahvaa yhteyttä menneeseen. Toivon niitä koskevan tietouden leviävän laajemminkin suomalaisten keskuuteen ja vanhoja lisätietoja kansanuskon pyhistä paikoista uskon yhä löytyvän. Juuri pari viikkoa sitten sain kuulla Hiitonlähteestä, jolta 1950-luvulla haettiin puhdasta juomavettä. Sen taustat koitan selvittää. Isompana projektina suunnittelen rajantakaisen Karjalan kohteiden kartoittamista.

Samankaltaisia artikkeleita