Kesäkausi on nyt alkanut! Taivaannaulan väkeä kokoontui huhtikuun puolivälissä vanhan perinteen mukaisesti Maarian Soittomäelle ja Tampereen Pyynikinharjulle soittamaan paimentorvia suvikauden alkamisen merkiksi. Perinnesoittimet ovat Minna Hokan valmistamia.

Maariassa vierailimme soiton jälkeen vanhassa pihapiirissä, jonka kuppikivelle tiedetään viedyn ternimaitoa keväisin vielä sotien jälkeen. Talon nykyinen isäntä, jonka lapsuudenmuistoja nämä kevään pyhitykset olivat, kertoi tapahtuneesta seuraavan tarinan keinoin:

Johan Calmin muistelot

Katsomme kevättä…

Tui, tui, pruu, Helka ja Heluna…, huusi mies, laiha tummapukuinen mies, lehmiaidan vieressä. Toinen mies meni suoraan kompostille katsastamaan miten komposti muhii. ­Ihmettelin.

-On se ihme, että kevät sittenkin tuli…, sanoi vanha nainen. Ainahan keväät tulevat toistensa jälkeen, ajattelin. Sota oli loppunut, oli kevät. Häkäpönttöauton savu tuntui vielä sieraimissa.

Katsomme Herttaa…

Heluna oli ruskea nutipää, länsisuomen lehmä. Vasikka oli väärinpäin Helunan vatsassa. Lääkäri yritti kääntää vasikkaa oikeinpäin, veti takajaloista. Vasikka putosi hervottomana navetan lattialle. Heluna nuoli sinistä vasikkaa. – Se elää. ­- Sen nimi on Hertta.

Keinosiementäjä oli käynyt syksyllä. Nikkilä radan takaa, toi keinosiemennyksen Suomeen. Hertalla oli punaisia laikkuja. Hertta on uuden ajan airut, ayrshir-vasikka, ensimmäisiä Suomessa.

Katsomme Kevään pyhitystä…

Maito oli laskeutunut Helunan utareisiin. Aili, Kanniston emäntä, lypsi lehmän, otti saunakipon ja kaato ternimaitoa kippoon, ja antoi loput Helunalle. Kuljimme peräjalkaa ylös rinnettä kolmen kiven luo. Kuppikivessä oli syvennys, johon kaadettiin ternimaito kevään pyhitykseksi. Hertta oli pelastunut.

Ohessa kuvia ja tunnelmia!

Samankaltaisia artikkeleita