Sukulaisten nimitykset taatasta kälyyn ja suoverista enoon ovat usein vanhoja ja muuttuvat erittäin hitaasti. Ne myös kertovat kaukaa periytyvistä kulttuurisista ajatusmalleista. Setä-sana on vanhaa omaperäistä kerrostumaa. Sanalla on kaukaisemmissa sukukielissä vaihtelevia merkityksiä, mutta sen alkuperäinen merkitys lienee ollut miespuolinen sukulainen.

Veljien ja enon velvollisuus oli suojella toiseen sukuun avioitunutta naista ja hänen lapsiaan. Mahdollisesti tästä syystä monissa itämerensuomalaisissa kielissä äidin veli (eno) erotetaan isän veljestä (setä). Täti-sana taas saattaa olla laina naapurikielistä tai sen alkuperä voi olla jopa lastenkielisessä jokeltelussa.

Ei taida olla sattumaa, että Suomessa vieraat ihmiset ovat lapsille setiä ja tätejä. Joitakin sedittely ja tädittely ärsyttää, mutta vastaavia nimikäytäntöjä tavataan myös monissa perinteisissä heimoyhteiskunnissa. Heimon muut aikuiset nimetään lapselle hänen sukulaisikseen, mikä lisää yhteisön yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Lisää perheen nimien taustoista

Samankaltaisia artikkeleita