Lukemattomissa tavoissa ja uskomuksissa korostetaan anteliaisuuden merkitystä talon onnelle. Anteliaisuus ja ilonpito toi talolle onnea ja menestystä.

Vanhan Annan päivän yönä oli tapana tehdä joululeipomuksia ja kiertää myös naapureissa pyytämässä paistinkakkua. Anteliaisuus takasi talolle leivän vuotuisen riittämisen ja hyvän kalansaaliin. Kekrinä vuorostaan ruokaa piti tarjota kaikille syöjille, keitä vain olivat, tuttuja tai tuntemattomia. Jälleen uskottiin, että anteliaisuus toi talolle hyvää onnea.

Kustaa Vilkuna kirjoittaa aiheesta teoksessaan Työ ja ilonpito:

»Työnjuhlat paitsi antoivat työlle kevyemmän tunnun ja vahvistivat yhteenkuuluvuuden tunnetta, myös turvasivat yhteisön onnen. Uskottiin, että juhlava ilonpito ja anteliaisuus toivat talolle elinvoimaa ja hyvää onnea. Kitsasteleva talkootalo sai sen sijaan saiturin leiman ja sieltä onni katosi. Harjannostajaiset pidettiin kun järeän harjahirren paikoilleen kohottamisessa tarvittiin monen miehen yhteisvoimat. Rakennettuja sai saiturin maineen ja onnen uskottiin katoavan, jos ei näitä harjannostajaisia järjestetä.»

Samankaltaisia artikkeleita